Moi Porista!
Luulitte varmaan, että katosin hyvästejä sanomatta. En sentään. Viimeiset päivät Pietarissa olivat yhtä hullunmyllyä, ja sama meno jatkui reilun viikon ajan Suomessa. En oikeastaan juuri ehtinyt istua tietokoneella, kun oli niin paljon kaikkea tärkeämpää tehtävää. Jäähyväispostauksen kirjoittaminen venyi ja venyi, mutta tässä se nyt vihdoin on.
Pietarin viimeiset päivät olivat haikeita. Tapasin tärkeitä ihmisiä, pakkasin, jätin hyvästejä kaupungilla. Miten se aika menikin niin nopeasti? Nyt reilu viikko paluun jälkeen tuntuu, että Pietari on kaukainen muisto vain. Ehdin kotiutua kaupunkiin paremmin kuin hyvin, sen kadut ja puistot, ravintolat ja monet muut paikat tuntuivat omilta. Siitä huolimatta lähteminen oli yllättävän helppoa. Kai mä oon jo verran turtunut siihen, että lähden ja tulen milloin minnekin tasaisin väliajoin.
Yhdeksän kuukauden Pietari-elämä huipentui viimeisenä iltana balettiin Marinski-teatterissa. Kyseessä oli mun synttärilahja, eli David antoi lahjaksi liput Prinsessa Ruusunen -balettiin. Meillä oli kaiken lisäksi älyttömän hyvät paikat permannon kuudennella rivillä. Wohou!
Baletti kesti melkein neljä tuntia ja siinä oli kolme väliaikaa. Kerrassaan huikea kokemus, uskomattoman kaunista tanssia ja käsittämättömiä soolonumeroita. Prinsessa Ruususessa eivät loistaneet vain päätähdet, vaan tärkeitä rooleja oli monia. Tässä muutama tunnelmapala baletista.
 |
| Marinski-teatteri. |
 |
| Me oltiin alhaalla permannolla. |
 |
| Tyylikäs seuralainen. |
 |
| Fiiliksissä. |
 |
| Päätähdet: Prinsesa Ruusunen ja prinssi. |
 |
| Kukkia tanssijoille. |
 |
| Hatshapuria ja kasvissaslikkia, ruoka oli hyvää. |
Viimeisenä Pietari-päivänä sää oli lähes syksyinen, satoi vettä ja oli koleaa. Baletin jälkeen harhailtiin etsimässä ruokapaikkaa ja päädyttiin Hochu Hatrso -nimiseen ravintolaan Sennaja Ploshad -aukion lähelle. Ravintola oli iso, hieno ja selvästi rahakkaan väen suosiossa. Palvelukin oli jotenkin persoonatonta. Kuitenkin ihan hyvä päätösillallinen, koska ruoka oli hyvää ja seura mitä parhainta.
Ehdinpä ennen Pietarista lähtemistä käydä myös kuuluisassa Kesäpuistossa. Pietarilaisille rakas puisto oli suljettu useamman vuoden ajan remontin takia, ja se avattiin vihdoin toukokuun lopussa.
 |
| Kaupungin keskeltä löytyy vihreä keidas. |
 |
| Daria ja Edi olivat puistoseuranamme. |
 |
| Kesäpuistossa. |
Suomeen palaaminen sujui varsin helposti, on sitä jo sen verran monta kertaa tullut lähdettyä ja palattua. Paluuta helpotti tietysti se, että David tuli mun mukana Suomeen reiluksi viikoksi.
Pietarin blogi päättyy siis tähän - kiitos kaikille, jotka jaksoitte roikkua mukana. :) Suunnitteilla on ehkä alkaa pitää jonkinlaista blogia Suomessakin, mutta se asia on vielä hieman auki. Katsellaan, saanko jotakin aikaiseksi. ;)
Poka!
