Yleisömagneetti

Moi!

Minne nämä viikot oikein katoavat? Monena iltana oon istunut kotona gradun parissa, ja siksi bloggaamisen aiheet ovat olleet vähissä. Eilen kävin kuitenkin katsomassa parin kaverin lentopallopelin, kauden päätösottelun. Pelipaikkana oli koulun liikuntasali Pietarin keskustassa.

Kaverini (suomalainen ja amerikkalainen) pelaavat pietarilaisessa liigassa, mutta en tarkemmin tiedä, millä tasolla. Yleisö koostui kahdesta ihmisestä, eli musta ja yhdestä toisesta kaverista. Ei siis mikään suuren yleisön hittipeli, mutta Sannin ja Carolynin takia kannatti mennä paikalle . :) Harmillisesti kavereideni joukkue hävisi pelin, mutta mun mielestä he pelasivat hyvin. Ei, en tietystikään ole yhtään puolueellinen. ;)

Mut laitettiin heti aluksi pitämään kirjaa pisteistä ja olin lievästi pihalla.
Kun kaivoin kameran esiin, mut vapautettiin tehtävästä ja sain ottaa kuvia.

Numero viisi on kaverini Sanni. 

Kavereiden joukkue pelasi hyvin, tai siltä se ummikosta vaikutti.
Tappio tuli hyvästä pelistä huolimatta. 

Kuvaaminen oli vähän vaikeaa, koska pelkäsin, että pallo tulee päin
ja rikkoo kameran. Onneksi ei. :)

Kaverini Carolyn. 

Pelin jälkeen treffasin kavereita ja mentiin baariin, jolla ei ole nimeä. Oltiin kuultu paikasta kaverin kaverilta ja koordinaatit olivat: baarilla ei ole nimeä, ja se on pimeällä sisäpihalla, jossa ei uskoisi olevan mitään. Baariin ei ikinä eksyisi ohikulkija, sillä jos sen olemassaolosta ei tiedä, sitä on mahdoton löytää. Kaverit valuivat paikalle hiljalleen ja poikkeuksetta kaikki soittivat ja kysyivät ohjeita, olivat jopa hieman pelokkaita kävelemään pilkkopimeällä sisäpihalle. :D Baarista tuli heti mun suosikki. Se on rento, coolien tyyppien hengailumesta, jossa on hyvää musiikkia. Ja vaikka en itse olekaan ollenkaan cool, niin silti olo oli kotoisa. :)

Kotiin tulin kuitenkin jo yhden maissa. Yksinkertaisesti sakea tupakansavu aiheuttaa mulle niin huonon olon, että usein tekee mieli lähteä kotiin aikaisin. Baareilun jälkeen hiukset ja vaatteetkin haisevat järkyttäviltä, silmiä kirvelee ja olo on muutenkin karmea. Täytyypä taas Suomessa muistaa arvostaa tupakointirajoituksia.

Eilen näin muuten pienen auto-onnettomuuden. Odottelin Aliidea kadunkulmassa, kun yhtäkkiä kuului jarrujen kirskuntaa. Seuraava mitä näin on se, että auto törmäsi mieheen ja mies kaatui törmäyksen voimasta maahan. Hän kuitenkin nousi itse pystyyn eikä loukkaantunut pahemmin. Hetki oli silti karmea, kuin hidastetussa filmissä.

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa!

полный бардак

Vitamiinitaso kohdilleen.

Moikka!

Blogissa on ollut vähän hiljaista, koska on ollut kiirettä kouluhommien ja kaikenlaisen muun kanssa. Välillä täällä Pietarissa joutuu jopa tekemään hommia kursseja varten, mutta vapaa-ajalla oon kuitenkin myös ehtinyt ottaa rennosti ja oon treffannut muun muassa venäläisiä kavereitani. Heidän kanssaan hengailu on periaatteessa osittain opiskelua (joskin hauskaa ja rentouttavaa sellaista), koska puhutaan venäjää.

Keskiviikkona kävin Egvenin kanssa teatterissa katsomassa yhdysvaltalaisen Arthur Millerin näytelmän Kauppamatkustajan kuolema. Näytelmä oli intensiivinen reilun 3 tunnin venäjän oppitunti. Olin etukäteen tsekannut juonen pääpointit netistä ja pysyin hyvin kärryillä. Pystyin myös seuraamaan vuorosanoja ja sain  kokemuksesta paljon irti. Evgeni on koulutukseltaan teatterikriitikko ja hän kirjoittaa työkseen teatteriarvioita, kyse oli siis työtehtävästä. Hän otti mut mukaan, koska hän sai kaksi ilmaista lippua. :) 

Evgeni ei syttynyt Lensoveta-teatterin esitykselle, enkä oikein mäkään. Näytelmä oli meidän kummankin mielestä suuri sekasotku eli полный бардак. Näyttelijät juoksentelivat ympäri lavaa ja huusivat niin, että sylki lensi, sen syljen näki ihan katsomoon asti. Kaiken lisäksi näyttelijät puhuivat epäselvästi, Evgenikään ei aina tajunnut, mitä he sanoivat. Pääasia kuitenkin, että näytelmä oli mulle hyvä venäjän oppitunti. :)

Viikonloppua oon viettänyt osittain kouluhommien parissa, osittain myös hyvästä seurasta ja ruoasta nauttien. Tänään kokkailin herkullisen sunnuntaibrunssin, pientä luksusta arkeen. Brunssimenussa oli munakasta tomaatilla ja raejuustolla höystettynä, patonkia ja ruisleipää tuorejuustolla, croissanttia vadelmahillolla ja briejuustolla, luonnonjugurttia mustikoilla, hedelmiä ja jälkkäriksi porkkanakakkua. Ruoan määrä lähti vähän käsistä, mutta juuri siitähän brunssissa on kyse. :)

Pöytä koreaksi.

Tuoreet mustikat oli Stockalla tarjouksessa. Stockalta löytyi
myös tuoreita croissantteja ja ruisleipää. :) 

Älyttömän hyvä yhdistelmä - luonnonjugurttia ja mustikoita.

Jälkkäriksi porkkanakakkua. Kakku oli ihanan kosteaa ja
kuorrutus tosi maukasta.
Palanen maksoi 95 ruplaa, eli noin 2,70 euroa.

Brunssin lisäksi Nevski 27:n keittiö on ollut ahkerassa käytössä. Pääasiassa kokkailen tylsää arkiruokaa, mutta viimeksi maanantaina kokkasin vähän spesiaalimpaa illallista - kasvispastaa ja salaattia. Tai eihän noi ruokalajit mitään ihmeellisiä ole, mutta hyvää tuli ja illallisvieraillekin kelpas mun kasviskokkailut. :)

Vegapasta sinihomejuustolla. Kylkeen salaattia. 

Tänään kävin myös banjassa. Mentiin neljän kaverin porukalla vaihteeksi uuteen paikkaan, Jamskie Banjaan. Se oli ihan hienompi banja kuin Mitninskaja, jossa yleensä käyn. Jamskie Banjassa oli muun muassa kylmävesiallas, jossa pulahdin pari kertaa. Nyt on ihanan rento olo ja valmiina uuteen viikkoon.

Loppuun vielä viikon kämppispäivitys. Kämppispoika oli viikonlopun Tallinnassa reissussa ja se toi mulle tuliaiseksi kasvisliemikuutioita eli köögiviljapuljongeja viroksi. :D Ei olla löydetty niitä mistään Pietarissa, ei edes Stockalta tai Prismasta. Ihanan huomaavainen kämppis mulla. :)

Kivaa alkavaa viikkoa kaikille, palataan! :)

Mukavuusalueen ulkopuolella

Tervetuliaismalja.

Moikka!

Olenkohan viettänyt liikaa aikaa Venäjällä? Tein pitkän viikonloppureissun Brysseliin ja olin äimänkäkenä kaikesta "normaalista", ihmisten ystävällisyydestä ja hymyilystä, monikulttuurisuudesta, moderneista metrojunista. Lämmin, keväinen sää korosti entisestään kontrastia verrattuna loskaiseen Pietariin. Kyllä se kevät tännekin tulee, mutta pitkän talven jälkeen lännen kevät oli huumavan ihana kokemus.

Oppaina ja hosteina olisivat ystäväni Satu ja Juhani, jotka asuvat Brysselissä. Petri puolestaan lensi Suomesta Brysseliin. Oli tosi mukavaa saada kaveriporukka kokoon, ja viikonlopun aikana tuli naurettua enemmän kuin aikoihin. :)

Majoituin kavereideni hulppassa residenssissä.

Ekana päivänä lämpöä oli +18.
Istuttiin terassilla.

Isäntä oli kokannut maukasta kasvispitsaa. :)

Aamupalaa.

Mä kuljin oppaideni perässä kameran kanssa, ihastelin kaikkea ja huokailin tuon tuosta wau ja ooh. En ole juurikaan reissannut Länsi-Euroopassa, useimmiten on pitänyt päästä itään. Brysselin ajattelin olevan tylsä virkamiesbyrokraattikaupunki, mutta olin täysin väärässä. Bryssel on viehättävä sekoitus uutta ja vanhaa, sekoitus söpöjä kivitaloja ja valtavia lasiseinäisiä toimistorakennuksia.

Jos liikkuu vain EU-korttelin alueella, kaupunki saattaa vaikuttaa harmaalta, mutta totuus on toinen. Juhani ja Satu asuivat pikku-Turkiksi kutsutulla alueella, jossa suuri osa asukkaista on muslimeita. Kaduilla näkyi huivipäisiä naisia ja mekkoon pukeutuneita miehiä, tunnelma oli kansainvälinen. Kapeiden katujen varsilla oli vieri vieressä ruokapuoteja - juustoa, lihaa, hedelmiä.

Oli myös valaiseva kokemus poistua omalta mukavuusalueelta. Venäjällä olen jo kotonani ja tiedän, miten kaikki toimii. Brysselissä tunsin olevani kielipuoli, koska en osaa ollenkaan ranskaa ja meinasin jatkuvasti puhua venäjää. Toki englannillakin pärjää, mutta useimmiten nojaudun oppaideni kielitaitoon.

Random katunäkymä. Bongaa kuvasta kirjailija! ;)

Kävin vierailemassa Satun työpaikalla Euroopan parlamentissa.

Täysistuntosali.

Kevät tekee tuloaan.

Satu, minä ja Petri Riemukaaren edustalla.

Paras vegaanisalaatti. 

Kadunvarret olivat täynnä vihannes- ja hedelmäkojuja.

Brysselissä on paljon pieniä herkkupuoteja.

Viikonloppuloma oli ihanan rento. Käveltiin ympäri kaupunkia, nautittiin säästä ja hyvästä ruoasta. Ei turhia paineita siitä, että pitäisi nähdä kaikki turistipaikat. Käytiin tosi visiitillä Euroopan parlamentissa ja se oli valaiseva kokemus. Kasvottomat byrokratiauutiset saivat jollakin tapaa paikan ja kasvot, parlamentti tuli tietyllä tapaa konkreettisemmaksi paikaksi.

Piknikillä puistossa.

Illallinen argentiinalaisessa Mi Tangossa.
Mä söin pinaatti-gorgonzolapastaa.

Botanica-puutarhassa vihersi.

Näköalapaikalla.

Juhani, Petri ja Satu. 

Lasilliset cavaa, pieni pala luksusta.

Puisto kuninkaanlinnan vieressä.

Cook ja Book on ravintola ja kirjakauppa.

Kirjoja ja ruokaa.

Ruoka Brysselissä oli järjettömän hyvää ja olin ihan taivaassa koko ajan. Freessejä salaatteja, hyvää leipää, maukasta pastaa. Monessa paikassa iski valinnanvaikeus. :)

Lounaaksi tomaatti-mozzarella-salaattia.

Sunnuntain aamupalalle haettiin lähileipomosta croissantteja ja patonkia.
Tosi hyvä yhdistelmä oli briejuustoa ja hilloa patonkin päällä.

Kaiken kaikkiaan mahtava, rentouttava reissu. Länsi on mun uusi itä, eksoottinen ja jännittävä paikka. :)

Kyläluuta

Moi!

Päätin tehdä kuvapainotteisen postauksen, koska viimeisen mielenosoituspostauksen jäljiltä mun bloggausinto on hieman kateissa. Oon viettänyt kiireistä elämää, tavannut ystäviä ja luuhannut kyläluutana siellä täällä. 

Naistenpäivänä kävin toimittaja-Evgenin kanssa hengaamassa metroasema Narskajalla, koska se halusi näyttää mulle paikkoja vähän ydinkeskustan ulkopuolelta. Evgeni auttoi mua siis silloin maanantaina siellä mielenosoituksissa, vei mut pois sen kaiken keskeltä. Kun tavattiin, puhuttiin paljon mielenosoituksesta, mutta riitti meillä kevyempiäkin juttuaiheita.  Jevgeni on tosi kiinnostava tyyppi, se on kulttuurikriitikko, toimittaja, muusikko ja poliittisesti aktiivinen. Kaiken tämän lisäksi se ottaa mahtavia kuvia ihmisistä, todistusaineistoa hieman alempana.

Narskajan metroasemalla. 

Kevätpäivä.

Potkukelkkavuokrausta

Evgeni.

Luistinradalla.

Konsertti kadulla.

Kahvilan ruokatiski.

Evgenin näkemys musta. En todellakaan
osaa olla luonteva kameran eessä,
mutta pitkäpinnainen kuvaaja sai
musta siedettävän otoksen.

Sunnuntaina eli eilen kävin kämppiksen ja parin kaverin kanssa eläintarhassa. Se oli aika masentava paikka, eläimet oli passiivisia ja häkit pieniä. Puisto oli muutenkin aika vaatimaton ja karu. Mä menin sinne hetken mielijohteesta, kaverien houkuttelemana. En suosittele paikkaa turisteille, ei ole hääviä katsoa villieläimiä pienissä häkeissä.

Tavallinen päivä.

Tää tyyppi otti rennosti. Kai se elossa oli tai huumattu. 

Tottunut poseeramaan. 

Jääkarhu oli surullisin tapaus. Se tallusti tota parin metrin pätkää
edestakaisin, muutama askel eteen sitten pakki päälle ja taaksepäin.

Hymyilevä minä eläinten vankilassa.

Tää oli jotain ihan kaameeta. Hyiyökyökyök.

Akvaariossa oli joku söpö elukka.

Loppuun vielä pari pubiruokakuvaa. Perjantain luennon jälkeen istuin iltaa kantiksessa eli Mohovaja-baarissa. Jossain vaiheessa tuli nälkä ja tilattiin edullista pubiruokaa. Meitä oli kolme tilattiin muutama annos ja jaettiin ne. Ranskiksista en sentäs ottanut kuvia. :D

Friteerattua juustoa, parhautta. Kaikki seurueesta eivät olleet täysin
vakuuttuneita, kun vilpittömästi hehkutin tätä annosta.
Miten joku ei voisi rakastaa friteerattua juustoa?

Grenkit on tyypillinen venäläinen pubiruoka.
Ruisleipää on siis uitettu valkosipulissa ja rasvassa ja paistettu rapeaksi.
Päälle tietysti kuorrutteeksi juustoa. 

Viime viikon torstaina oli muuten naistenpäivä, ja sain kämppiksellä hellyyttävän kortin, jossa oli pitkä henkilökohtainen onnittelurimpsu ja lisäksi sain jätti-ison suklaalevyn. Oi onnea. :)

Palataan!