Turkkilaista ruokaa, afiyet olsun!

Minä ja kaverini Ömer, kun oltiin viime viikolla kävelyllä.

Ciao!

Tässä tulee kokoaan ruoalle omistettu postaus, ensimmäinen laatuaan tässä blogissa. Mun turkkilainen kaveri Ömer vei mut eilen syömään turkkilaiseen ravintolaan, jonka hän löysi sattumalta kotinsa läheltä. Ömer halusi tutustuttaa mut kotimaansa ruokaan. :)

Ravintolassa keskustelu tarjoilijan kanssa hoitui turkiksi. Ömer ilmoitti tarjoilijalle, että olen kasvissyöjä ja ruokalistasta pitäisi siis löytää lihattomia vaihtoehtoja. Annoin Ömerille vapaat kädet tilata ihan mitä hän sopivaksi katsoo. En ole varmaan ikinä tehnyt niin, oon aina päättänyt itse. :D No kannatti luottaa Ömeriin, sillä ruokaa tuli pöytään paljon ja kaikki oli supermaukasta. Yksinkertaiset ainekset, paprikat, sienet ja tomaatit, maistuivat tosi hyviltä.

Salaatti, jossa oli kurkkua, tomaattia, paprikaa ja yrttejä.
Ömer ripotteli päälle suolaa ja sitruunan mehua, ja sitten salaatin
annettiin maustua. Maustaminen on kyllä tärkeää, suomalaisittain
samoista aineksista koottu salaatti on yleensä tosi tylsää.
Salaattilautanen oli keskellä pöytää ja siitä sai napsia omalla
haarukalla suoraan suuhunsa. Turkkilainen tapa kuulemma.

Alkuun linssikeittoa. Keitto oli ihan lämmittävää
ja superhyvää. Siinä oli aavistuksen sinappinen
sivumaku, mikä oli jees, koska tykkään
sinapista.
Juoma puolestaan oli luonnonjugurtin ja veden sekoitus,
perinteinen juoma kuulemma. Aivan älyttömän hyvää,
vaikkei ehkä kuulosta siltä. Juoma oli ihanan pehmeää
ja aavistuksen verran makeaa.

Pääruoaksi grillattuja kasviksia. Lautasella oli tomaatteja, paprikaa,
munakoisoa ja sieniä. Ihan älyttömän hyvää.
Miksi en itte ikinä saa kasviksista noin maukkaita?

Jälkkäriksi joitakin turkkilaisia karkkeja (eli lokum), jotka olivat juuri sopivan makeita
ja koostumukseltaan ihanan pehmeitä.
Noihin tulee himo!

Juotiin teetä ja opetettiin toisillemme suomea ja turkkia.
Opin, että Afiyet olsun tarkoittaa hyvää ruokahalua. :)

Olin kyllä onnekas, että pääsin turkkilaisen kanssa turkkilaiseen ravintolaan. Muutenkin oli tosi rentouttava päivällistuokio. Hyvä ruoka hyvässä seurassa tekee onnelliseksi. :)

Palataan taas!

Oopperaa ja sushia

Moi Pietarista!

Vietin tosi kivan viikonlopun, sillä mun kaveri Margarita tuli Suomesta kylään Pietariin. Margarita on kotoisin Moskovan lähettyviltä Vladimirista. Tutustuttiin, kun opiskeltiin pari vuotta yhdessä Tampereella, ja vasta nyt oltiin ekaa kertaa samaan aikaan Venäjällä.

Myös Margaritan äiti Vladimirista tuli Pietariin, ja hengailtiin yhdessä perjantaina ja lauantaina. Perjantai-illalla käytiin Mihailkovskin teatterissa katsomassa ooppera Bohema, eli boheemi, joka oli traaginen rakkaustarina. En ollut aikaisemmin käynyt oopperassa, koska olin ehkä vähän ennakkoluuloinen. Loppujen lopuksi olin myönteisesti yllättynyt. Tarinasta en tajunnut juuri mitään, mutta laulu ja orkesterin soitto olivat hienoja. 

Margaritan äiti ja Margarita illallisella ennen oopperaa. 

Otettiin halvimmat paikat, 380 ruplaa eli noin 9 euroa. Oltiin siis
todella korkealla. 

Korkeanpaikankammoinen
Karoliina korkealla.

Näkymä meidän paikoilta lavalle. Piti kurkkia, että näki mitään.

Näytöksen loppu, näyttelijät kumartelivat. 

Lauantaina Margarita kävi kampaajalla leikkauttamassa hiuksensa, ja mä olin kahvittelemassa hänen äitinsä kanssa. Oli kiva jutella kaikenlaista venäjäksi. Maggien äiti on tosi kiva ja juttua riitti. Kahvittelun ja kampaajan jälkeen mentiin käymään Pietarin Suomi-talolla, jossa oli jotain häppeninkiä Eurooppa-päivän takia. Lisäksi poikettiin jossain messuilla, joissa esiteltiin eri Euroopan maita. Hyvin kulturellia toimintaa. :)

Suomi-talon pihassa oli sateenvarjonäyttely. Noista varjoista
kuului kaikenlaisia lauseita suomeksi.

Messuilla. Margarita. 

Lauantaina alkuillasta saateltiin Maggien äiti paluujunalle kohti Vladimiria. Sitten mentiin kylään Maggien kaverin Veran luo. Vera asuu vähän kauempana keskustasta. Oon viime viikot liikkunut lähinnä keskustassa, ja olin jo unohtanut, millaisia ovat Venäjän nukkumalähiöt. Vieri vieressä on toinen toistaan isompia elementtikerrostaloja. Vera asuu omistusasunnossa uudessa kerrostalossa, joka sijaitsee aidatulla alueella ja porttia valvoo vartija. Kuka tahansa ei siis pääse alueelle. Alue on toki turvallinen, mutta silti hieman hassua, että koti on aitojen keskellä.

Vera asuu tässä talossa. 

Posing.

Vera ja kakku. Venäjällä melkein joka
kaupassa myydään kakkuja, eikä ne
edes ole kovin kalliita. 

Paluumatkalla metrossa. 

Sunnuntaina nukuttiin pitkään. Kun lähdettiin vihdoin kaupungille, huomattiin, että mun naapurissa tapahtuu jotakin. Myöhemmin selvisi, että kyseessä oli Kazanin katedraalin 200-vuotisjuhla.

Sotilaat marssivat Nevskillä. 

Marsmars.

Helikopteri lensi Kazanin kirkon eteen, ja kopterista'pudotettiin
maahan hulluna kukkia. Aika venäläistä.

Sitten naiset alkoivat kerätä kukkia ja antoivat niitä yleisölle.

Sunnuntaihin mahtui myös sushia. Maistoin muuten yhden Margaritan kalasusheista. En voi sanoa, että oisin nauttinut siitä suupalasta. Mutta tulipa kokeiltua. :D

Maggie.

Sushia!

Mun vegesushiannos. Avokadorullia, kurkkurullia, sit jotain
hässäköitä, joissa oli tofua, sieniä ja meriruohoa. 

Talvipalatsin edessä.

Tänään mulla oli vapaapäivä, ja kävin parin kaverin kanssa venäläisessä banjassa, eli saunassa. Tuli kyllä todella tarpeeseen löylyttely ja banjomisen jälkeen olo on ihanan freessi. :) 

Palataan!

Bloody Monday

Oho! Nyt tulee uusi postaus heti putkeen. Kunnostauduin eilen ihmisenä ja bloggarina, ja otin valokuvia, enkä viitsi pantata niitä. Ensin kävin vähän yksin harhailemassa pitkin keskustaa ja bongasin kaikenlaista kiinnostavaa.

Kävelin pitkin Moika-kanavan vartta ja huomasin Tunturin.
Huomatkaa, siinä on Suomen lippukin. :)

Kazanin katedraalin pylväiden alla tuntuu olonsa pieneksi.

Griboedova-kanava. Välillä tämän kaupungin kauneuteen pakahtuu. 

Mun kävelyreissun jälkeen käytiin Aliiden kanssa Vasilinsaarella kiertelemässä. Vaisilinsaari on suurin Pietarin saarista, googlauksen perusteella about 6 kilometriä pitkä. Saarella pääsee keskustasta kätevästi metrolla ja busseilla, eikä sinne kävellenkään ole mahdoton matka.

Harhailtiin ympäriinsä ja ihasteltiin Neva-jokea. Haussa oli ruokapaikka, ja poikettiin summamutikassa syömään yhteen pieneen georgialaiseen. Palvelu oli tosi mukavaa ja ruoka maukasta. (Mutta en ottanut ruokakuvia. Mikä muhun on mennyt? :D )

Melonikoju. Noita kojuja on ympäri kaupunkia.
Myynnissä on hunajamelonia ja vesimelonia.

Vasilinsaarella.

Iisakin kirkko saarelta katsottuna. Tajuttiin muuten, että Pietari on
ainakin keskustassa tosi matalasti rakennettu kaupunki.

Paipai.

Aliide ja taustalla Talvipalatsi.

Oltiin kävelemässä kotiin päin, kun Juri soitti ja kysyi, halutaanko treffata Pirogissa. Jurin kaveri oli siellä parin tunnin ajan DJ:nä, joten kuunneltiin hyvää musaa ja vain hengailtiin ja juteltiin. Opin muun muassa, että bilettämisestä voi käyttää sanaa tusovat'sa ( тусова́ться ). Jurilta oppii kaikkea hyödyllistä. :)

Minä ja Juri Pirogissa.

Juri ja Aliide.
Ja mun puolen litran annos vihreää teetä. Detox, anyone?

Tänään mulla oli vapaapäivä, joten päätin hoitaa muutamia pakollisia juttuja. Kävin ottamassa passikuvat viisumia varten ja lisäksi käytiin Aliiden kanssa HIV-testissä. Jos Venäjällä oleilee yli 3 kuukautta, viisumia varten pitää olla todistus, ettei ole HIV:iä. Mentiin siis yliopiston läheiselle klinikalle testattavaksi.

Automaatista piti ostaa tollaisen suojukset
kenkien päälle. Pari maksoi 5 ruplaa eli ei mitään.

Neulakammo plus verikammo on hyvä yhdistelmä. 

Sairaanhoitaja oli tosi mukava ja tsemppas mua ja Aliidea.

Oli kyllä niin ystävällinen sairaanhoitaja, että ihan turhaan pelättiin verikoetta. Eihän se edes sattunut. Pääasia, että katsoo jonnekin muualle verikokeen ajan, ettei näe neulaa ja verta. Taisi tota sairaanhoitajaakin hieman huvittaa, kun kysyin, että saadaanko ottaa kuvia. :D

Tavaroita Suomesta - bongasin Suomi-kaupan.
Kaupassa oli myynnissä kaikenlaista sälää, esim.
suomalaista kahvia ja jotain peittoja.

Tänään edistyin myös kirjastokortin hommaamisessa. Tässä ohjeet siihen, miten Eurooppalaisen yliopiston kirjastokortin voi saada. Kortti maksaa 54 ruplaa, eli noin 1,30 euroa, jos sitäkään.

1. Ota yliopistolta maksukuitti ja täytä siihen vaadittavat tiedot kyrillisin kirjaimin.
2. Ota uusi lomake, koska kirjoitit nimesi väärin. Hemmetin kyrilliset aakkoset.
3. Ota vielä yksi uusi lomake, koska kirjoitit kyllä nimesi oikein, mutta osoitteen väärin.
4. Mene pankkiin maksamaan lasku. Mikä tahansa pankki ei kelpaa, vaan ainoastaan erään tietyn pankin eräs tietty konttori elikäs Rosevrobank Liteiski-kadulla.
5. Harhaile ympäriinsä tyhmänä ja etsi oikeaa pankkia. Löydät pankkiin, jonka osoite vastaa yliopistolta saamaasi osoitetta. Kysy ihmisiltä, onko kysyinen pankki Rosevrobank. He kertovat, että olet Sberbankissa. Ihmiset neuvovat menemään viereiseen pankkiin.
6. Mene viereiseen pankkiin ja kysy virkailijoilta, onko kyseessä Rosevrobank. Ei ole. Viereinen pankkikin on Sberbank. Mene seuraavaan pankkiin. Vihdoin olet oikeassa pankissa.
7. Maksa lasku. Sitä varten pitää näyttää passi, allekirjoittaa pari paperia ja odottaa kauan. Virkailija vääntelee nyrpistyneenä naamaansa ja näyttää siltä, että vihaa työtään. Lopulta 1,30 euron lasku on maksettu.
8. Palaa yliopistolle ja mene kirjanpitäjän huoneeseen. Tarvitset kuittiin leiman, sillä ilman leimaa kirjastokorttia ei heru. Venäjällä leimat ovat kaikki kaikessa.
9. Mene kirjastoon, esitä kuitti ja saat kortin. Et ehkä heti, mutta ennen pitkää kyllä.

Helppoa! Mä olen nyt suorittanut vaiheen 7, eli maksanut laskun. Huomenna pitää vielä mennä kirjanpitäjän toimistoon ja itse kirjastoon. Eiköhän se kortti sieltä irtoa.

En kyllä ollenkaan ymmärrä venäläistä pankkitoimintaa. Miksi pitää mennä juuri yhteen tiettyyn pankkiin? Miksi laskua ei voi maksaa kaikilla kassoilla, vaan juuri yhdellä tietyllä kassalla? Miksi olematonta summaa ei voi maksaa suoraan kirjastoon, vaan pitää mennä pankkiin? Ehkei mun tarvitse ymmärtää. Loppujen lopuksi laskun maksaminen kuitenkin sujui tosi helposti. Rosevrobankissa ei ollut ollenkaan jonoa, toisin kuin Sberbankissa, jossa oltaisiin varmaan jouduttu seisomaan puoli tuntia. Oltiin siis Aliiden kanssa onnekkaita. :)

Tänään on ollut sellainen päivä, että kaikki ihmiset ovat tuntuneet kivoilta ja ystävällisiltä. Maanantaiksi ihan ihmeellisen kiva päivä. :)

Mukavaa viikkoa!

Venäläistä sielukkuutta

Moikkamoi!

Toinen viikko kului yltiösosiaalisissa merkeissä. En ole oikeastaan ehtinyt juuri olla kotosalla. Osa illoista on mennyt opiskeluporukoissa, ja oon myös saanut lisää venäläisiä tuttavuuksia. Tiistaina olin Matthew'n ja Aliiden kanssa oluella. Kun lähdettiin pubista kotiin, pari venäläistä jätkää juoksi meidän perään. He halusivat tutustua ulkomaalaisiin, joten mikäs siinä. Vaihdettiin numeroita, ja jo seuraavana päivänä mentiin Aliiden kanssa tapaamaan Juraa.

Jura asuu Pietarin keskustassa isoveljensä, pikkusiskonsa ja äitinsä kanssa. Jura ei opiskele eikä käy töissä, vaan hän on muusikko. Hän kertoi, että hän nukkuu päivät ja treenaa yömyöhään. Pietarilainen muusikonrenttu siis. Anyway, Jura kutsui meidät katsomaan bändin treenejä niiden treenikämpälle ja mentiin sinne perjantaina. Treenikämppä on entisessä tehdasrakennuksessa, joka on valtava sokkelo ja aika ränsistynyt paikka. Treenikämpän bändiläiset olivat kuitenkin rempanneet viihtyisäksi.

Treenikämppä.

Kämpillä tavattiin Juran isoveli Mitja ja bändin rumpali Boris. Mä tulkkasin koko illan, koska pojat puhuvat vain vähän englantia ja Aliide ei osaa venäjää. Tosi haastavaa, mutta kiinnostavaa kääntää keskustelua venäjästä englantiin ja toisinpäin. Yllättävän hyvin se kuitenkin sujui. Sehän on pääasia, että viesti menee perille. :)

Aliide.

It's me.

Aliide ja Jura.

Jura, Mitja ja Boris soittivat meille biisejään puolisen tuntia. Oltiin Aliiden kanssa ennakolta pelätty, että mitä jos bändin musiikki on ihan kamalaa ja meidän on teeskenneltävä, että tykätään siitä, vaikkei tykätä. :D Mutta murehdittiin turhaan, tykättiin paljon. Pojilla on kaksi bändiä, ja tossa kolmen hengen kokoonpanossa ei ole ollenkaan solistia. Treenit oli tosi intenviisinen kokemus. Boris paukutti hulluna rumpuja, ja Jura ja Mitja upposivat syvälle jonnekin sfääreihinsä. Jura sanoi, että yrittää musiikin kautta tuoda esiin sielunsa. Sielukkaalta se musiikki mun korviin kuulostikin.

Oon tosi onnellinen, että oon onnistunut tutustumaan paikallisiin. Kaupunki avautuu ihan uudella tavalla, kun saa pietarilaisia kavereita ja näkee heidän todellisuutta ja elämää. Saatetaan Aliiden kanssa mennä toistekin poikien treenejä katsomaan. :)


Eilen vietettiin brittiläisen Matthew'n tupareita, eli ilta kului opiskelukavereiden kanssa. Bileet päättyivät paikkaan nimeltä Friendly bar, ja vietin siellä aikaa lähinnä tanssilattialla. En ottanut bileisiin kameraa, mutta otin sentään asukuvan kotona peilin kautta. :D Mulla oli nimittäin ihan hirveä vaatekriisi eilen, ja oli aivan pakko käydä shoppailemassa ja tuhlaamassa lomarahat. Löysin Zarasta kivan hameen ja paidan.

Party outfit.

Paidassa on pääskysiä.

Yritän vähän tsempata siinä, että kantaisin kameraa mukana ja ottaisin enemmän kuvia, jotta sais jotain järkevää matskua tänne blogiin. Kaiken lisäksi mun pokkarikamera sanoi sopimuksensa irti, enkä viitsi kantaa järkkäriä mukana esimerksi yöelämässä.

Pian lähden Aliiden kanssa illalliselle analysoimaan eilisillan bileitä. Palataan!

Uusia tuttavuuksia

Mun naapurirakennus eli Kazanin katedraali Nevski Prospektin suunnasta
kuvattuna. Asun siis katedraalin vasemmalla puolella.

Tämä on mun kotikatu. Jos tihrustaa,
kaukana kaukana kuvassa näkyy verikirkko.

Tervehdys!

Suomesta on jo tullut kommentteja, että eikö blogi ollenkaan päivity. Päivyttyy se, mutta ei yhtä rivakalla tahdilla kuin Moskovasta. Kaiken lisäksi oon ollut tosi huono ottamaan kuvia, mutta jotain matskua sentään löytyy. 

Maanantai alkoi perehdytyksellä, ja sen jälkeen mulla on ollut venäjän kielen tunteja, Keski-Aasian valtioista kertova kurssi ja Islam ja nationalismi -kurssi. Opiskelen siis Pietarin eurooppalaisessa yliopistossa vuoden mittaisessa maisteriohjelmassa, joten oikeasti täällä pitäisi myös opiskella eikä vain laiskotella. ;)

Ensimmäinen viikko oli kyllä kohtuullisen rento ja suurin osa ajasta meni ihmisiin tutustuessa. Maisteriohjelmassa on mukavaa porukkaa. Suomalaisia ja amerikkalaisia on paljon, lisäksi on ainakin pari brittiä, pari tanskalaista, sveitsiläinen, itävaltalainen ja libanonilainen joitakin mainitakseni.

Tällä viikolla on tullut muun muassa käytyä jokiristeilyllä ja syömässä gruusialaista ruokaa. Perjantaina meillä oli politiikan laitoksen tutustumisilta, jossa oli sekä venäläisiä että ulkomaalaisia opiskelijoita. Tarjolla oli juomaa ja ruokaa ja small talkia. Mulla on tunnetusti pakkomielle tutustua venäläisiin, joten menin juttelemaan kolmen venäläisen jätkän kanssa. Yksi heistä oli Petroskoista ja hänen isoisänsä oli suomalainen. Toinen oli pohjoisesta Komin tasavallasta ja kolmas Siperiasta Irkutksista. Olin superonnellinen, kun sain puhua venäjää. Kovinkaan aktiivisesti ulkkarit ja venäläiset eivät illassa keskenään jutelleet, ehkä se johtuu kielimuurista.

Tutustumisilta oli yliopiston "Kultaisessa salissa".

Amerikkalainen opiskelukaverini Adji ja minä.

Tarjolla oli venäläisiä piirakoita, leikkeleitä, juustoa, keksejä,
viinirypäleitä ja juomaksi puna- ja valkoviiniä.

Kyltissä lukee Pietarin eurooppalainen yliopisto.

Yksi juoma per ilta riittää.
Kaupassa myytiin 5 litran kaljapulloja.

Tutustumisillasta menimme parin välietapin kautta yhteen baariin, ja siellä tapasin pietarilaisen Kostjan. Hän on 23-vuotias nuorukainen ja työskentelee televisiosarjojen tuottajana. Vaihdoimme numeroita ja eilen eli lauantai-illalla tapasimme ystävystymisen merkeissä. Kostja kuljetti mua autollaan ympäri Pietaria ja oli kivaa nähdä kaupunkia vähän muualtakin kuin keskustasta. Välillä jumitimme ruuhkassa, välillä tie oli tyhjä autoista. Aikas hienoa päästä paikallisen kyydissä kruisailemaan Pietarissa.

Kostja ei puhu juurikaan englantia, joten puhuimme pelkästään venäjää. Olin tietysti ihan fiilareissa, että sain keskustella tuntikausia venäjäksi. Venäjän kursseilla tällä viikolla tuntui, että olen ihan surkea kielessä. Onneksi tosielämässä sujuu paremmin kuin koulunpenkillä. Tiedonjano ja uteliaisuus ovat hyviä motiiveja kielen puhumiseen. Venäläisten kanssa jutellessa pääasia on, että viesti menee perille. Oppitunnilla taas yritetään vain muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita, joten ei ihme, että siellä se menee pelkäksi sönköttämiseksi. 

Kostjasta opin sen, että hän on kovassa uraputkessa siellä televisioyhtiössä. Parhaillaan Kostja tuottaa jotakin rikossarjaa. Hän tekee about 15-tuntisia työpäiviä, eikä aikaa juuri muuhun ole. Työpaikan hän on saanut suhteilla, mikä on ihan tavallista täällä. Työn ohessa hän suorittaa nyt televisiotuottamisen opintoja, jotta saisi jonkinlaisen pätevyyden. Kostjan vanhemmat ovat asuneet jo viisi vuotta Kiinassa, he ovat siellä töissä, ja Kostja on asunut 18-vuotiaasta asti yksin. Puhuimme muun muassa venäläisesta armeijasta, parisuhteista, politiikasta ja vaaleista. Tämä oli taas yksi esimerkki siitä, että baarissa voi tavata kiinnostavia ihmisiä, kunhan vain rohkeasti avaa suunsa. :)

Tänään hengasinkin sitten brittiläisen Aliiden kanssa. Käveltiin Talvipalatsille, guljailtiin ympäri kaupunkia ja käytiin myös Verikirkossa, että oltais edes vähän kulturelleja. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa tsaari Aleksanteri toinen murhattiin vuonna 1881.

Tässä vähän kuvamatskua tältä päivältä.

It's me! Talvipalatsin edessä. Eremitaasi-museo sijaitsee Talvipalatsissa.
Museossa pitänee käydä useaan kertaan, koska se on valtava.

Talvipalatsin aukiolta näkyy Iisakin kirkko.

Hevoset torkkuivat.

Russian boxer! Tämä tyyppi hyppäsi kuvaan ja hoki, että Russian boxer.
Korvaukseksi siitä päätin julkaista kuvan blogissani. :D

Kuvassa Aliide. Taustalla näkyy Talvipalatsi.

Minä ja taustalla Kirkko veren päällä eli Храм Спаса на Крови.

Megapartybus. Tollaisella bilebussilla kun pääsisi ajelemaan.

Verikirkossa. 

Valaistus.

Ensi viikko onkin aika rankka. Mulla on luentoja kuutena päivänä, myös lauantaina. Nyt yritän olla hyvä opiskelija ja alan tehdä venäjän läksyjä. Kivaa viikkoa kaikille! :)