Toisella puolen rajaa

Moi Porista!

Luulitte varmaan, että katosin hyvästejä sanomatta. En sentään. Viimeiset päivät Pietarissa olivat yhtä hullunmyllyä, ja sama meno jatkui reilun viikon ajan Suomessa. En oikeastaan juuri ehtinyt istua tietokoneella, kun oli niin paljon kaikkea tärkeämpää tehtävää. Jäähyväispostauksen kirjoittaminen venyi ja venyi, mutta tässä se nyt vihdoin on.

Pietarin viimeiset päivät olivat haikeita. Tapasin tärkeitä ihmisiä, pakkasin, jätin hyvästejä kaupungilla. Miten se aika menikin niin nopeasti? Nyt reilu viikko paluun jälkeen tuntuu, että Pietari on kaukainen muisto vain. Ehdin kotiutua kaupunkiin paremmin kuin hyvin, sen kadut ja puistot, ravintolat ja monet muut paikat tuntuivat omilta. Siitä huolimatta lähteminen oli yllättävän helppoa. Kai mä oon jo verran turtunut siihen, että lähden ja tulen milloin minnekin tasaisin väliajoin.

Yhdeksän kuukauden Pietari-elämä huipentui viimeisenä iltana balettiin Marinski-teatterissa. Kyseessä oli mun synttärilahja, eli David antoi lahjaksi liput Prinsessa Ruusunen -balettiin. Meillä oli kaiken lisäksi älyttömän hyvät paikat permannon kuudennella rivillä. Wohou!

Baletti kesti melkein neljä tuntia ja siinä oli kolme väliaikaa. Kerrassaan huikea kokemus, uskomattoman kaunista tanssia ja käsittämättömiä soolonumeroita. Prinsessa Ruususessa eivät loistaneet vain päätähdet, vaan tärkeitä rooleja oli monia. Tässä muutama tunnelmapala baletista.

Marinski-teatteri.

Me oltiin alhaalla permannolla.

Tyylikäs seuralainen.

Fiiliksissä.

Päätähdet: Prinsesa Ruusunen ja prinssi.

Kukkia tanssijoille. 

Hatshapuria ja kasvissaslikkia, ruoka oli hyvää.

Viimeisenä Pietari-päivänä sää oli lähes syksyinen, satoi vettä ja oli koleaa. Baletin jälkeen harhailtiin etsimässä ruokapaikkaa ja päädyttiin Hochu Hatrso -nimiseen ravintolaan Sennaja Ploshad -aukion lähelle. Ravintola oli iso, hieno ja selvästi rahakkaan väen suosiossa. Palvelukin oli jotenkin persoonatonta. Kuitenkin ihan hyvä päätösillallinen, koska ruoka oli hyvää ja seura mitä parhainta.


Ehdinpä ennen Pietarista lähtemistä käydä myös kuuluisassa Kesäpuistossa. Pietarilaisille rakas puisto oli suljettu useamman vuoden ajan remontin takia, ja se avattiin vihdoin toukokuun lopussa.

Kaupungin keskeltä löytyy vihreä keidas.

Daria ja Edi olivat puistoseuranamme.

Kesäpuistossa.

Suomeen palaaminen sujui varsin helposti, on sitä jo sen verran monta kertaa tullut lähdettyä ja palattua. Paluuta helpotti tietysti se, että David tuli mun mukana Suomeen reiluksi viikoksi.

Pietarin blogi päättyy siis tähän - kiitos kaikille, jotka jaksoitte roikkua mukana. :) Suunnitteilla on ehkä alkaa pitää jonkinlaista blogia Suomessakin, mutta se asia on vielä hieman auki. Katsellaan, saanko jotakin aikaiseksi. ;)

Poka!

28

Täydellinen synttäriaamupala.

Moi!

Nyt on luvassa melkoinen kuvaähky, eli tunnelmia mun eilisiltä synttäreiltä. :) Varoitus myös sokerisuudesta, paikoitellen sisältö voi olla imelää. ;)

Päivä sai luksusalun, sillä sain aamupalan sänkyyn - tai ainakin melkein, keittiön sijasta mun huoneeseen asti. :D Ihana David hemmotteli mut päivän aikana pilalle. Mä sain jatkaa unia, kun norjis valmisteli kaiken keittiössä ja kiikutti huoneeseen. :)

Aamupalalla oli tarjolla tietysti kuohujuomaa, croissantteja briejuuston ja hillon kera, porkkanakakkua ja supersuklaista suklaakakkua, suklaakeksejä, leipää, verigreippiä, ja iso pannullinen kahvia.

Aamupalapöydässä oli myös salaperäinen laatikko.
Huomatkaa ihana synttärisaippua, joka oli osa lahjaa siksi,
että pöytään piti saada jotain sydämenmuotoista. awww

Jonka sisällä oli suklaakeksejä, suklaata, hilloja ja pieni pullo
yhden kuuluisan kaupan vodkaa.
Kaiken tuon alta löytyi lahjapussukka, jossa oli kaksi lippua
balettiin Marinski-teatteriin.
Viimeisenä päivänä Pietarissa mennään katsomaan
Prinsessa Ruusunen. :)

Eilen Pietarissa vietettiin kaupunkipäivää ja kaupunki juhli tänä viikonloppua 309 vuoden ikää. Keskustassa oli siis juhluhumua koko päivän ja me lähdettiin vain kuljeskelemaan kaupungille. :) Kazanin kirkon vieressä oli mahdollisuus pelata erilaisia pelejä ja mäkin kokeilin pallonheittoa ja jotain jalkapallon potkimista.

Pallonheittoa. Olin tässä lajissa surkea koulussa ja olen edelleen. :D

Potkupallo ei onnistunut paljon paremmin. 

Davidin vuoro. Ei ees tajuttu, mitä meidän piti yrittää. :D

Yksi mun synttärilahjoista oli se, että sain kuvata Davidia niin paljon kuin huvitti. :D

David.

City day.

Kuin kanat orrella. Noita kissoja oli enemmän, taisi olla yhteensä seitsemän.

Kevyt synttärilounas eli sushia.

Birthday girl. 

Nevsky Prospektin varrella oli erilaisia esityksiä.

Rakennuksia oli koristeltu. :)

Ei asiaa autoilla. Nevsky oli auki vain jalankulkijoille. 

Leppis odotti esiintymisvuoroaan.

Päivän guljailun jälkeen hengähdettiin kämpillä ennen illallista. David oli vastuussa mun synttäri-illallisen järkkäämisestä, eli annoin hänelle vieraslistan ja hän kutsui porukan ja varasi pöydän. :D Mentiin syömään azerbaizanilaiseen ravintola Kish-Mishiin Nekrasova-kadulla, hauska sattuma, että oltiin siellä samana päivänä kuin Azerbaizanissa järkättiin Euroviisut.


Mä annoin kameran olla laukussa ja illan kuvat otettiin Davidin kännykkäkameralla.

Getting ready. 

Käveltiin Aliiden kanssa samaa matkaa ravintolaan. :)

Paikalle pääsi Aliide, Laura, Matthew ja Kristina sekä Edi ja Daria. Darian piti olla alun perin töissä, mutta hän sai monimutkaisen operaation jälkeen vaihdettua vuoroa, ihan parasta. :)

Tilattiin niin paljon ruokaa, että unohdin kuvata osan. David tilas mun kaa kasvisruokia, eli otettiin monta alkupalaa - täytettyjä munakoisoja, lobiota eli papuruokaa, punajuurimehussa marinoitua kaalia. Pääruokana jaettiin vielä kasvismuhennos adzapsandalia. Porukalla tilattiin myös kaksi hachapuria eli juustoleipää. Ruoka oli älyttömän hyvää ja sitä oli paljon.

Eikä ravintola ollut hinnalla pilattu, meitä oli kahdeksan ihmistä, syötiin paljon, juotiin pari olutta per naama ja loppulasku oli noin 165 euroa, eli parikymppiä naama, jos tasan laskee.

Söpöt Daria ja Edi. 

Ihanat Aliide ja Kristina. 

Aliide ruokamalleilee. 

Laura ja lampaankoipi.
Kuva lavastettu. ;)

Munakoisorullia ja lobiota eli punaisia papuja.

Lihamuhennosta taikinakuoressa. 

V restorane. 

Kerrassaan ihana synttäripäivä, mahtavaa seuraa, hyvää ruokaa ja rentoa hengailua. :) 28 vuoden ikä tuntuu hyvältä, mikäs tässä on ollessa, kun on ihania ystäviä ja poikaystävä, joka järkkäs mulle maailman parhaan synttäripäivän. :)

Palataan vielä ennen paluuta Suomeen!

Tasapaino

Bongasin söpön sydäntarran ikkunanpielestä.

Tsauh!

Maanantaina repäisin ja kirjoitin yhden esseen. Vaatimus oli vaatimattomat 1500 sanaa eli noin 4 sivua, eli sen verran kirjoitin ja siihen lopetin. Eilen vietin vain lötköä päivää, tänään paahdan viimeisen esseen kimpussa. Yritän pitää tasapainon opiskelun ja vapaa-ajan välillä.

Mulla ja Davidilla on pitkä lista mielessä mitä kaikkea halutaan tehdä, ennen kuin lähdetään pois Pietarista, joten siksikin täytyy välillä ottaa rennosti. Maanantain esseeurakan jälkeen käytiin syömässä afrikkalaisessa ravintola Kongossa. Ensisilmäyksellä menu oli hepreaa, mutta onneksi kiva tarjoilija auttoi mua löytämään vegeruoat.

Söpöt ikkunakoristeet Kongon ikkunassa. 

Mun kasvistagine ja sämpylä. Miten joku osaakin tehdä kasviksista niin maistuvia. 

David tilasi miehisen kanaa ja kuskusia -annoksen. Kanankoipi oli älyttömän kokoinen,
kuva ei tee oikeutta. 

Nörtit ravintolassa. Toinen kuvaa,
toinen surffaa. ;)

Sitten käytiin vielä kahvilla Busessa, joka on ketju ja kahviloita on ympäri cityä. Itse asiassa maanantai oli uusien paikkojen päivä, sillä olin ekaa kertaa sekä Kongossa että Busessa. Molemmat paikat oli tosi kivoja ja hyvät tarjoilut, eli voin suositella. :)

David Busessa. 

Antakaa mulle kahvia!

Käveltiin Nevskiä pitkin kämpille ja taivas oli älyttömän kaunis.

Pysättiin lopuksi Kazanin kirkon eteen nauttimaan
hämärtyvästä toukokuun illasta.
Mä kerroin suomalaisia vitsejä. :D

Eilen vietin rennon vapaapäivän enkä tehnyt mitään opiskeluun liittyvää. Sen sijaan käytiin Aliiden kanssa Mitninskaja-kadun banjassa. Viime kerrasta olikin jo aikaa ja banjominen tuntui älyttömän hyvältä. Venäjältä jään kyllä kaipaamaan yleistä banjaa, sen kosteutta ja hämärää tunnelmaa. Lähimmäs tuota pääsee Suomessa kesämökin saunassa. 

Tiistaisin Mitninskajalla on eläkeläisille alennuspäivä ja lauteilla riittikin mummoja, mutta ei liian ruuhkaksi asti. Yksi alkoi neuvoa, että meidän kannattaisi ottaa mukaan hunajaa ja kuoria sillä ihomme. Toinen kyseli, mistä päin olen ja innostui kertomaan kesämökistään lähellä Suomen rajaa. Ostettiin Aliiden kanssa vihta, ja kun olin banjomisen jälkeen kiikuttamassa vihtaa roskiin, yksi mummoista iski silmänsä siihen ja seurasi tarkasti, minne olin vihtaa kiikuttamassa. Meninkin sitten kysymään, haluaako hän vihdan ja mummeli otti sen mielihyvin vastaan, olihan se melkein kuin uusi. Banjassa vihta maksaa 100 ruplaa (noin 2,70 euroa) ja se on monella eläkeläiselle iso raha. 

Banjan jälkeen käytiin syömässä sushia ravintolassa Misossa (Мисо, Suvorovskii prospekt 15.) Misossa oon käynyt banjan jälkeen ennenkin ja siellä on mun mielestä Pietarin parasta sushia, päihittää mennen tullet isot ketjupaikat. Ja ravintolasta saa lounasaikaan eli klo 11-17 sushista 30 prossan alennuksen. 

Otin jotain vegerullia, joissa oli munakasta päällä, sisällä
kurkkua, avokadoa ja philadelphia-juustoa.

Lisäksi tilasin vielä yhden avokadonigirin. Avokadon kypsyys oli
täydellinen, ihanan kermainen. Monessa sushipaikassa saa
valitettavasti raakaa avokadoa. 

Aliide söi bisneslounaan, johon kuului tämä laatikollinen ruokaa
sekä keitto, salaatti ja pannullinen teetä.
Maksoi 390 ruplaa eli ehkä 12 euroa. 

Myös tänään jatkoin ulkona syömistä, sillä käytiin Davidin kanssa lounaalla vegeravintola Botanicassa Pestelja-kadulla. Ruoasta ei tällä kertaa ole kuvaa, koska se on aika samaa settiä mitä oon jo aiemmin julkaissut esimerkiksi tässä postauksessa. Botanicaa tulee kyllä Suomessa ikävä, ravintolan ruoka on erinomaista ja palvelu sopivan letkeää. 

Ravintolassa juteltiin taas kerran lähtemisestä ja Venäjän hyvistä ja huonoista puolista. Mulla on jo lähtöhaikeus ja nostalgia päällä, joten en keksinyt yhtään huonoa puolta Venäjällä asumisesta. :D No mites ois vaikka vesiputkirempat (mun kämpillä ei ole nyt lämmintä vettä, Davidin kämpillä ei tule kylmää vettä), kuoppaiset kadut, byrokratia ja erilaisten papereiden pyörittely, köyhyys muutamia mainitakseni. Onhan noita, mutta vastapainoksi hyviä puolia riittää myös loputtomaksi listaksi. 

Botanica. 

Söpöjä kukkasia ruokapöydässä. 

Joka päivä tulee sanottua hyvästit jollekin pienelle asialle, lähinnä ravintoloille, ja ihmisten hyvästely alkaa sitten viikonloppuna. Paluuliput on hommattu Allegroon torstaille 31.5. Lähdetään Davidin kanssa kohti Suomea klo 06.40 aamujunalla. Aikainen lähtö tuntui hyvältä idealta, etenkin kun lippu oli noin 30 euroa päivälähtöä halvempi. Saa nähdä, kuinka onnellisia ollaan sitten silloin lähtöpäivän aamuna. :D

Poka!

Lähtölaskenta

Vihdoinkin takaisin Pietarissa!

24 tunnin junamatka platskartissa oli jokseenkin uuvuttava, eikä tilannetta auttanut se, että jo junaan mennessä olo oli ryytynyt. Meille tuli Davidin kanssa vielä vähän kiire junaan ja ehdittiin vaunuun noin 5 minuuttua ennen junan lähtöä. Ensiksi taksi ei löytänyt meitä, sitten juututtiin ruuhkaan ja lopulta etsittiin kiireessä ruokakauppaa, että saatais ostettua juomavettä. Täällä Venäjällä oon vähän oppinut eroon siitä, että aina pitäisi olla hyvissä ajoin kaikkialla. 5 minuuttia on riittävästi ja vähempikin olisi riittänyt. ;)

Olutta pillillä in Kazan.
Kuva by David. 

Lähtövalmis.
David auttaa mua avuliaasti,
kun haluan toteuttaa valokuvauksellisia visioitani. 

Junassa oli kuuma kuin saunassa, huhhjeijaa, ja sitä saunaahan kesti tuntikausia. Platskartissa eli avoimessa vaunussa on ehkä about 50 ihmistä, voi sitä hienhajua ja kuumuutta. Onneksi parin tunnin matkan jälkeen tuli puolen tunnin pysäkki ja käytiin jaloittelemassa Kanashissa. Poikettiin kaupassa ostamassa lisää juotavaa, nestettä kului kiitettävästi. Kaikenlaisia viilennystapoja tuli matkan aikana kokeiltua. Kasteltiin esimerkiksi pyyheet kylmällä vedellä ja pidettiin niitä naamalla ja niskalla.

Ei se kuumuus kivaa ollut, mutta ei ollut yön kylmyyskään. Menomatkalla Kazaniin vaunu oli yölläkin tukahduttavan kuuma, koska meidän loosin kohdalla ei ollut ikkunaa. Paluumatkalla oli ikkuna, josta kylmyys tunki sisään ja olin ihan horkassa. En kehdannut sulkea ikkunaa, koska ajattelin, että muilla on kuuma. Niinpä lisäsin vaatekerroksia ja lopulta hain hattuhyllyltä paksun villapeiton. Kyllä se hytinäkin sitten loppui, kun matkatoveri viimein sulki ikkunan. :D

Kanash. 

Helle. <3 Kazanin reissun aikana sain rusketusrajat.

Tauko hikisestä junasta. 

Pysähdyttiin myös Bekovkan asemalla. Ennen asemaa junahenkilökunta  kehotti sulkemaan ikkunat, koska "asemalla on niin paljon hyttysiä". Naureskeltiin sille, mutta kyllä hymy hyytyi kun astuttiin junasta ulos. Ilma todellakin oli sakeana hyttysistä - syynä se, että aseman lähistöllä on suoalue. 

Bekovkan asema. Laiturilla ihmiset kauppasivat kaikkea kristallikruunuista
koriste-esiniin ja hiukopalaan. 

Öinen Bekovka. 

Pietariin oli ihana palata. Kotiin päästyäni menin ensiksi kuumaan suihkuun - edellisestä oikeasta suihkusta olikin jo kulunut viikko. Kävelin aurinkoisella Nevski Prospektilla ja nautin kadun vilinästä ja kesän tunnelmasta. Kävin myös ruokaostoksilla Stockalla, missä on tuoreita kasviksia ja kaikkea hyvää. 

Illalla kävin vielä katsomassa Venäjä-Slovakia-pelin Darian ja Edin kanssa. Nyt kuuntelen ikkunasta, kun autot ajavat Nevskillä ja tööttäilevät mestaruuden kunniaksi, ihmiset huutavat ja viheltävät. Tuntuu, että aika Pietarissa loppuu ihan kesken. Haluaisin tehdä vielä vaikka mitä, mutta pian on aika palata Suomeen. Vaikka toisaalta, onhan Suomessakin kaikkea kivaa - esimerkiksi kummilapset, ihanat ruokakaupat ja kesämökki järven rannalla. :D

Palaillaan taas!