Lähtölaskenta

Vihdoinkin takaisin Pietarissa!

24 tunnin junamatka platskartissa oli jokseenkin uuvuttava, eikä tilannetta auttanut se, että jo junaan mennessä olo oli ryytynyt. Meille tuli Davidin kanssa vielä vähän kiire junaan ja ehdittiin vaunuun noin 5 minuuttua ennen junan lähtöä. Ensiksi taksi ei löytänyt meitä, sitten juututtiin ruuhkaan ja lopulta etsittiin kiireessä ruokakauppaa, että saatais ostettua juomavettä. Täällä Venäjällä oon vähän oppinut eroon siitä, että aina pitäisi olla hyvissä ajoin kaikkialla. 5 minuuttia on riittävästi ja vähempikin olisi riittänyt. ;)

Olutta pillillä in Kazan.
Kuva by David. 

Lähtövalmis.
David auttaa mua avuliaasti,
kun haluan toteuttaa valokuvauksellisia visioitani. 

Junassa oli kuuma kuin saunassa, huhhjeijaa, ja sitä saunaahan kesti tuntikausia. Platskartissa eli avoimessa vaunussa on ehkä about 50 ihmistä, voi sitä hienhajua ja kuumuutta. Onneksi parin tunnin matkan jälkeen tuli puolen tunnin pysäkki ja käytiin jaloittelemassa Kanashissa. Poikettiin kaupassa ostamassa lisää juotavaa, nestettä kului kiitettävästi. Kaikenlaisia viilennystapoja tuli matkan aikana kokeiltua. Kasteltiin esimerkiksi pyyheet kylmällä vedellä ja pidettiin niitä naamalla ja niskalla.

Ei se kuumuus kivaa ollut, mutta ei ollut yön kylmyyskään. Menomatkalla Kazaniin vaunu oli yölläkin tukahduttavan kuuma, koska meidän loosin kohdalla ei ollut ikkunaa. Paluumatkalla oli ikkuna, josta kylmyys tunki sisään ja olin ihan horkassa. En kehdannut sulkea ikkunaa, koska ajattelin, että muilla on kuuma. Niinpä lisäsin vaatekerroksia ja lopulta hain hattuhyllyltä paksun villapeiton. Kyllä se hytinäkin sitten loppui, kun matkatoveri viimein sulki ikkunan. :D

Kanash. 

Helle. <3 Kazanin reissun aikana sain rusketusrajat.

Tauko hikisestä junasta. 

Pysähdyttiin myös Bekovkan asemalla. Ennen asemaa junahenkilökunta  kehotti sulkemaan ikkunat, koska "asemalla on niin paljon hyttysiä". Naureskeltiin sille, mutta kyllä hymy hyytyi kun astuttiin junasta ulos. Ilma todellakin oli sakeana hyttysistä - syynä se, että aseman lähistöllä on suoalue. 

Bekovkan asema. Laiturilla ihmiset kauppasivat kaikkea kristallikruunuista
koriste-esiniin ja hiukopalaan. 

Öinen Bekovka. 

Pietariin oli ihana palata. Kotiin päästyäni menin ensiksi kuumaan suihkuun - edellisestä oikeasta suihkusta olikin jo kulunut viikko. Kävelin aurinkoisella Nevski Prospektilla ja nautin kadun vilinästä ja kesän tunnelmasta. Kävin myös ruokaostoksilla Stockalla, missä on tuoreita kasviksia ja kaikkea hyvää. 

Illalla kävin vielä katsomassa Venäjä-Slovakia-pelin Darian ja Edin kanssa. Nyt kuuntelen ikkunasta, kun autot ajavat Nevskillä ja tööttäilevät mestaruuden kunniaksi, ihmiset huutavat ja viheltävät. Tuntuu, että aika Pietarissa loppuu ihan kesken. Haluaisin tehdä vielä vaikka mitä, mutta pian on aika palata Suomeen. Vaikka toisaalta, onhan Suomessakin kaikkea kivaa - esimerkiksi kummilapset, ihanat ruokakaupat ja kesämökki järven rannalla. :D

Palaillaan taas!