perjantai 13. huhtikuuta 2012

Hemma bäst

Suomen loma alkoi laskiaispullalla.:D


Hellou!

Minilomailen muutaman päivän Suomessa. Kotona. Asun milloin missäkin, mutta kotini on siellä, missä ovat rakkaimmat ihmiset. Kodin tuntu syntyy toki tutuista paikoista, mutta eniten kuitenkin ihmisistä. :)

Reissuni alkoi perusteellisella säädöllä, kun en lähtiessä löytänyt mistään suomalaista sim-korttiani. Ei ole eka kerta, kun se oli hukassa, mutta tällä kertaa sitä ei löytynyt perusteellisista etsinnöistä huolimatta. Onnistuin vielä kehittämään kauhean ahdistuksen siitä, että sim-kortti on varastettu ja mulle on kertynyt maksettavaksi tuhansien eurojen lasku. Yöbussissa oli aikaa märehtiä tätä asiaa, aamuyön tunteina voi tosiaan ajaa itsensä kuvittelemaan kaikenlaista. :D Poriin tultuani kävin hakemassa uuden sim-kortin ja helpotuksen huokaus, mitään isoa laskua ei ollut. Todennäköisesti se kortti on varmassa tallessa mun huoneessa Pietarissa.

Oon viettänyt aikaa kummilapsien kanssa ja yrittänyt tavata kaikkia ihania ihmisiä. Eilen olin lapsenvahtina kummipoika D:lle. Miltei 2-vuotias D ei ollut moksiskaan, vaikka ei oltu tavattu yli kahteen kuukauteen ja leikit jatkuivat entiseen malliin. Luettiin iso kasa kirjoja, leikittiin pikkuautoilla ja piirreltiin kaikenlaista. D on mahtava tyyppi ja hänen kanssaan on rentouttavaa ja kivaa hengata. :)

Kummipoika D.
Kummitädin taidonnäyte. Kyllä se kesä sieltä tulee ja sitten leikitään.

Kävin moikkaamassa myös kummityttöäni E:tä ja hänen isoveljeään O:ta. Yöbussimatkan jäljiltä olin kuitenkin melkoisessa koomassa, eli kummitäti oli vähän tokkurassa. Ihana kummityttö on nauravainen poseeraaja, oikea hymytyttö. :) Toivottavasti ehdin vielä käydä treffaamassa heitä toisen kerran ennen Pietariin paluuta.


Kummityttö E.

Pieni kaunotar.

Kummitytön isoveli, melkein 2v.

Tapasin myös hiljattain siskon luo muuttaneen Hilda-pennun, joka on suloinen ja vilkas tapaus. Koiranpennut ja suloiset pikkulapset, oon kyllä saanut loman aikana melkoisen annostuksen söpöyttä.

Maria ja pienen pieni Hilda.

Puistossa.

Lujempaa. :)

Ihana kummipoika. <3
Eilen vietettiin pitsailtaa ja koko lössi kokoontui porukoideni luo. Siskon kanssa tehtiin kolme isoa pitsaa. Huomasin, että olen edelleen aika pätevä tekemään pitsapohjia, vaikka Norjassakin se taito osataan aika vakuuttavasti. ;) Kolme pitsaa oli sopivan reilu määrä kahdeksalle aikuiselle ja yhdelle lapselle, jäi vähän ylikin. Siskon kanssa todettiin, että jos tähän sakkiin tulee vielä yksi ihminen lisää, niin täytyy alkaa tehdä neljä pitsaa, isoruokaisia kun ollaan.  Mikäänhän ei ole sen kamalampaa kuin jos ruoka loppuu kesken. ;)

Kasvispitsa.

Vähän on vielä harjoittelemista uudella objektiivilla.

Keskiviikkona hain kamerakaupasta uuden objektiivin, joka on canon 50mm/f1.8. Aika monta kuukautta jahkailin ja mietin, mikä olisi mulle sopiva vaihtoehto kittilinssin lisäksi. Brysselin reissulla kokeilin kaverin vastaavaa objektiivia ja ihastuin. Tän postauksen kuvat pullakuvaa lukuun ottamatta on otettu uudella objektiivilla. Tykkään tosi paljon, mutta tarkennuksessa on vielä opettelemista. :)

Sellaisia kuulumisia siis tällä kertaa. Palataan taas. :)

1 kommentti:

  1. Kummipoika on ihana, mutta niin on mummun pikku tyttären poikakin. Miten sitä tuolta rivien välistä paistaakin se koti-ikävä tai jotain ihmeellistä muutosta sinun kirjoituksissasi???? t. äiti

    VastaaPoista