Syyhy

Moikka!

Pitkästä aikaa Kazanin kuulumisia. En ole juurikaan päässyt nettiin, uutispimento tuntuu jopa ihan hyvältä. Nyt istun kahvilassa koneella ja päätin päivittää blogin. Kazanissa on täysi kesä, yleensä reippaasti yli +20 paremmalla puolella, monena päivänä on ollut ihan hellelukemat. :)

Venäläistä eksotiikkaa piti sitten lähteä hakemaan Kazanista asti, tää seuraava kertomus ei ole heikkohermoisille. ;) David lensi viikoksi tänne ja päätettiin vuokrata yksiö, koska hotellit on kalliita ja asuntolaankaan ei haluttu. Kämppävaihtoehtoja löytyi netistä ja paikallinen kaverini Olga soitteli vuokranantajille. 

Lopulta löytyi sopiva kämppä, keskustasta alueelta, jossa asuu paljon tataareja. Sijainti oli hyvä, hinta kohtuullinen ja kuvauskin ihan ok. Lauantaina pakkasin kamani, hurahtin taksilla sovittuna aikana sovittuun paikkaan hakemaan avaimia. Mutta Venäjällähän mikään ei kyllä mene ihan niin kuin Suomessa, ja sovittu tapaaminen on suhteellinen käsite. Odottelin vuokraemäntää asunnon lähellä (toim.huom kuten oltiin sovittu). Kun häntä ei kuulunut, soitin ja kysyin, olenko väärässä paikassa.

- Ai mitä, oletko siellä jo nyt? Odota siellä, soitan miehelleni, että hän tulee hakemaan sinut.

Talo ulkoa.

Hetken päästä tuli uusi puhelu, jossa sain tarkemmat ohjeet millaisella autolla mies tulee, mikä sen rekisterinumero on jne. Mutta eipä miestä kuulunut ja samalla hetkellä mun puhelin alkoi tiltata ja sammui lopulta kokonaan. Kirosin mielessäni, että ei ole todellista, jäänkö tienvarteen kököttämään rinkkani kanssa. Ärräpäät lenteli, kun räpläsin epätoivoisesti nokiaani. 

Lopulta sain puhelimen toimimaan ja lähes samalla hetkellä vuokraisäntä löysi mut. Hän kuskasi mut ladallaan kämpällä, kiidettiin aikamoista vauhtia. Aluksi maksoin kolmen päivän vuokran, käteisellä tietty. Eilenillalla mies kävi hakemassa loppuajan vuokrarahat.

Asunto on söpöhkö venäläisesti sisustettu yksiö: kokolattiamatot, sohvasta auki vedettävä sänky, tummaa puuta. Ensisilmäyksellä kämppä on ihan siisti ja puhdas, mutta tosiasiassa asunto on aika likainen ja pinttynyt.

Meidän vuokrayksiö.

Päällisin puolin näyttää ihan puhtaalta.
Kun vähän pintaa kuoputtaa niin huomaa totuuden. 

Näkymä kadulle.

Hyvin venäläinen kylppäri.
Suihkussa ei tule juuri käytyä. 

Ensimmäinen yö meni ihan jees, mutta toisena yönä Davidia alkoi syyhyttää. Iholle nousi paukamia ja mies raapi itseään minkä ehti. Mua ei syyhyttänyt, mutta ihon tarkastelu paljasti, että mullakin oli muutamia paukamia siellä täällä. Mitä lie ötököitä ja pölyä ollut, en halua aatella asiaa sen enempää. Seuraavana päivänä ostettiin uudet lakanat ja lananoiden vaihto auttoi, nyt ollaan saatu nukkua rauhassa, ainakin toistaiseksi. 

Eipä ne haasteet syyhyyn loppuneet. Maanantainaamuna menin suihkuun, mutta lämmintä vettä ei tullut ollenkaan. Google kertoi, että kuuma vesi on katkaistu koko keskustan alueelta. Monissa venäläisissä kaupungeissa lämmin vesi on poikki kesäisin pari viikkoa putkiverkostoremontin takia. Hanasta tulee nyt vain jääkylmää vettä. Onneksi mulla on mukana pullo kuivashampoota ja pystyin pitkittämään hiustenpesua muutaman päivän.

Eilen oli kuitenkin pakko pestä hiukset. Projektia varten tarvittiin tyhjä viiden litran vesitonkka, vedenkeitin ja avulias poikaystävä. Tonkkaan tehtiin sekoitusta jääkylmästä ja keitetystä vedestä. David kaatoi tonkasta vettä mun päähän ja mä vaahdotin ja huuhtelin. Hiustenpesuun meni vettä 2 tonkallista eli 10 litraa. :)

On asunnossa hyviäkin puolia – suurimpana oma rauha. Ydinkeskustaan on ehkä 1,5 kilsan kävelymatka. Kämppä sijaitsee tataarialueella, aivan vieressä on moskeija, josta kuuluu rukouskutsu. Alueella on oma tunnelmansa, ei mikään tylsä turistipaikka. 

Pysäköinti kielletty. 

Eilen tapasin paikallista kaveriani Olgaa. Olgan kanssa tutustuttiin ensi kertaa syksyllä 2007, kun olin vaihdossa Moskovassa. Olga opiskelu Moskovan valtiollisessa yliopistossa MGU:ssa venäjää ja suomea ja mä kävin välillä venäläisten opiskelijoiden suomen tunneilla. Pari vuotta siitä Olga oli vaihdossa Tampereella ja enemmän tutustuttiiin vuosi sitten, kun olin toistamiseen vaihdossa Moskovassa.

Oppaana paikallinen eli Olga. 

Turisti. 

Olga. 

Olga on kotoisin Kazanista, mutta viisi vuotta sitten hän muutti opiskelemaan Moskovaan. Noin vuosi sitten hän muutti takaisin kotikaupunkiinsa, koska sairasteleva äiti ja 102-vuotias isoisä tarvitsevat apua. Olga on puoliksi etninen venäläinen, puoliksi tataari isänsä puolelta. Tataari-identiteettiä Olgalla ei kuitenkaan omien sanojensa mukaan ole, koska hänen vanhepansa erosivat pitkä aika sitten eikä Olga ole yhteydessä isänsä puolen sukulaisiin.

Viimeksi nähtiin noin vuosi sitten, kun vietin synttäreitäni ja läksiäisiäni Moskovassa. Eilen kierrettiin Olgan kanssa kaupunkia ja tehtiin pitkä, 3 tunnin kaupunkikävely. Hauskaa miten elämä voi viedä - enpä neljä vuotta sitten uskonut, että vielä jonakin päivänä tapaisin Olgan tämän kotikaupungissa. 

Muuten viikon tapahtumat voisi kiteyttää valokuviin, koska paljon on tapahtunut, ihan liikaa, että kaiken jaksaisi raportoida. :D

Käytiin tutustumassa Kazanin islamilaiseen yliopistoon.
Opin, että yliopistossa on 1000 opiskelijaa, joista 35 prossaa naisia.
Suurin osa naisista menee 4. vuosikurssilla naimisiin ja sehän niiden
tehtävä onkin, hoitaa kotia ja paapoa miestä.

Lisäksi vierailtiin yliopistomuseossa. Kuvassa keskellä meidän
proffa, joka on innokas ja omistautunut. 

Voitonpäivän ilta. Moskeija Kazanin Kremlissä. 

Lauantai-illalla käytiin Suomi-tyttöjen kanssa syömässä.
Menu oli lihapainotteinen.
Täytettyjä munakoisoja ravintelissa, nam.

Illan lopussa ravintolan manageri lähestyi ja halusi
tarjoja meille pullon skumppaa. Lisäksi saatiin
tuoretta ananasta ohhhhh.
Kuvassa opiskelukamu Sanni. 

Juttuhetki kadunkulmassa.
Sunnuntaina tehtiin Davidin kanssa kaupunkikierros. Aurinko paistoi
ja lämpöä taisi olla melkein +30.

Keskustassa oli joku puhelinyhtiö MegaFonin tapahtuma.
Pienet tytöt esiintyivät. 

Kahvilla. David joi IQ-kahvin,
joka tosiaan vaati vähän älyä.

Kahvilassa. 

Jalkapallofaneja kävelykadulla.

Taisivat olla Moskovan futisjoukkueen kannattajia. 

Törmättiin kävelyllä sattumalta
Aliideen, Shannoniin ja Peteriin. 

Muutama päivä vielä jäljellä Kazanin reissua. Lauantaina hyppäämme junaan ja edessä on 24 tunnin matka takaisin Pietariin.

Palataan!