Babushkan luona illallisella

Tervehdys!

Sain eilen kunnian mennä päivälliselle kaverini Kaisan luo. Kaisa asuu kotimajoituksessa babushkan eli Olga-mummon luona. Olga-mummo on Kaisan opiskelukaverin Pavelin mummo ja majoitus mummon kotoa järkkääntyi siis suhteiden kautta. Pavel muuten opiskelee Lappeenrannassa maisteriksi.

Olin jo aikaisemmin kuullut tarinoita puheliaasta mummosta, joten oli mahtavaa tavata hänet vihdoin livenä. Päivällisseurueeseen kuuluivat myös suomalainen kaverimme Laura ja Kaisan isä, joka tuli Suomesta Pietariin muutaman päivän visiitille. Seuraan liittyvät myöhemmin myös Olga-mummon pojanpoika Pavel ja hänen kaverinsa Pasha.

Kävin päivällä ostamassa mummolle kukkalaitteen tuliaiksi. Mummo otti vierailun tosissaan, sillä oli valmistellut tarjoiluita päiväkausia. Vastaanotto oli sydämellinen ja tuttavallinen, sillä babushka komensi minut ja Lauran heti auttamaan pöydän kattamisessa. :)

Pöytä katettiin Kaisan huoneeseen.

Kaisa, Olga-mummo ja borsch-keitto.

Kaisa, Laura ja soppaa lautasella.

Olga-mummo tarkistaa, että kattaus on kunnossa.

Päivällinen alkoi borsch-keitolla, joka oli kasvisversio. Kesken syömisen babushka totesi, että keitto maistuisi paremmalta, jos siinä olisi lihaa. Itse oli erittäin tyytyväinen, että keitto oli lihaton. ;) Keskustelu siirtyi sujuvasti kasvissyöntiin ja lopulta siihen, miten nykyään mistään ei tahdo saada hyvälaatuista lihaa. Ennen oli paremmin.

Pääruoaksi mummo oli valmistanut kanankoipia, perunaa, salaattia ja itsetehtyä hapankaalia. Visiitin lopuksi saimme muuten Lauran kanssa purkilliset kaalia mukaan. Mummo oli nimittäin valmistanut sitä 15 kilon annoksen ja se alkoi jo tursuta korvista ulos.

Jälkkäriksi Napoleon-kakkua.
Mummo kertoi, että hän valmistaa
kakkua yleensä uudeksi vuodeksi ja
syntymäpäivien kunniaksi.
Kaisa kuvaa, taustalla pojanpoika Pavel.

Kaisa ja pojanpojan kaveri Pasha.

Kaisan isä ja mummo tutkailivat vanhoja kuvia.

Illan aikana mummo ehti muistella monenmoista.
Perinteiseen mummolatapaan illan aikana kerrottiin myös tarinoita,
jotka nolostuttavat lapsenlapsia. :D

Olga-mummo oli aikanaan ollut töissä yliopiston kirjastossa. Hän jäi eläkkeelle 56-vuotiaana, koska pojan perheeseen syntyi lapsia ja perheessä tarvittiin apua. Siihen aikaan ei ollut pesukoneita eikä jääkaappeja, joten hommaa oli paljon. Olga-mummo kertoi hyvin elävästi, miten hän aikanaan kaitsi villejä pojanviikareita. Kolme pojanpoikaa ovat selvästi mummolle hyvin rakkaita, ja hän kertoi heidän opiskeluistaan ja elämästään ylpeänä. :)

Jälleen kerran sain kokea osoituksen venäläisestä vieraanvaraisuudesta. Pöytä katettiin koreaksi, vaikka rahaa on niukasti. Olga-mummo kertoi, että aikanaan kirjaston työntekijöiden työtä ei arvostettu ja palkka oli pieni, ja siksi hänen eläkkeensä onkin nyt keskimääräistä pienempi. Kaisalta kuulin, että babushka saa eläkettä kuussa 8000 ruplaa eli vajaat 200 euroa. Sellaisella summalla ei paljoa juhlita ja kestitä vieraita. Tilannetta helpottaa nyt se, että Kaisa maksaa vuokraa asumisesta ja käy ruokakaupassa, mutta vaikea kuvitella, miten mummo tulee toimeen ilman vuokralaista.

Olga-bubushka valitteli myös sitä, että lapset ja lapsenlapset eivät ehkä käydä kylässä kiireidensä takia, mutta onneksi Kaisasta on seuraa puheliaalle mummolle. Kuten aiemminkin olen todennut, monesti vanhusten huolet ovat samanlaisia rajan molemmin puolin. Yksin päivät ovat pitkiä, ja kuten Olga-mummo totesi, viikonpäivillä ei enää ole merkitystä vaan kaikki päivät sulautuvat yhdeksi massaksi. Mummo mietiskelikin useaan kertaan illallisen aikaan, kuka lapsenlapsista tulee kylään minäkin päivänä.

Napoleon-kakkua ja teetä.

Loppuun vielä ryhmäkuva Kaisan kamerasta.
Olga-mummo, Kaisa, Laura, minä,
Kaisan isä ja Olgan pojanpoika Pavel.

Oli suuri kunnia ja ilo tavata Olga-mummo. :) Sellaisia kuulumisia tällä kertaa. Palataan!