Cooking with Margarita - vareniki

Kun Margarita oli kylässä, kokattiin illalliseksi varenikeja. Varenikit ovat pelmenien kasvisversio, ja kyseessä on siis täytetty taikinanyytti. Tarkkaa reseptiä mulla ei ole, sillä Margarita kokkaa ulkomuistista ja mututuntumalla.

Kokkailu aloitettiin keittämällä perunat kypsiksi täytettä varten. Kokkailuprosessin nopeuttamiseksi kaikilla oli omat tehtävänsä. Mun tehtävä oli friteerata sipulit. Kyseessä ei siis ole kuullottaminen, vaan sipulien on tarkoitus käpristyä pieniksi palasiksi ja muuttua muutenkin friteeratun oloisiksi.

Jonas puolestaan vastasi perunoiden muussaamisesta täytettä varten. Perunoiden sekaan heitettiin kermaa ja mausteita, sekä lopulta friteeratut sipulit ja juustoraastetta.

Margaritan osuus oli vaikein, eli taikinan valmistaminen. Taikinaan tuli ainakin jauhoja, maitoa, munia ja voita.

Pääkokki Margarita ja taikinan valmistus.

Apukokki Jonas ja perunat muussiksi.

Taloudestamme ei löytynyt kaulinta, mutta löytyi sentään tyhjä viinipullo. Taikinan kaulitseminen onnistui silläkin kätevästi.

Kaulimassa. 

Onnistunut taikina.

Välillä pieni hörppy ruoanlaittoviiniä.

Kun taikina oli kaulittu ja täyte valmis, alkoi tiimityön seuraava vaihe. Margarita irrotti mukilla taikinasta palasia, ja minä ja Jonas pantiin palaselle lusikallinen täytettä ja painettiin kiinni. Margaritan mukaan vaikeinta varenikin kokkaamisessa on painaa nyytit niin hyvin kiinni, etteivät ne aukea keitettäessä. Onnistuttiin siinä ihan hyvin.

Yritin myös ehdottaa äidiltä oppimaani niksiä, että oltaisiin sivelty saumakohtaan vettä, jolloin taikina liimautuisi kiinni. Pääkokki ei kuitenkaan huolinut outoja suomalaisia ohjeita, joten en sitten inttänyt enempää.

Perunasipulijuustotäyte. Maukasta sellaisenaankin.

Selkeä työnjako nopeuttaa kokkausta.
(Allekirjoittanut niskuroi ja otti täyttämisen lomassa valokuvia.)

Varenikit ennen keittämistä.

Mä otin vastuun keittopuuhista, kun Jonas ja Margarita jatkoivat vielä täyttämisurakkaansa. Vettä vain kattilaan ja suolaa maun mukaan. Kun varenikit nousevat pintaan, ne ovat kypsiä. Epäröin aluksi kyllä hieman, ovatko nyytit tarpeeksi ylhäällä vedessä ja kysyin neuvoa pääkokilta. Vastaus oli, etteivät nyytit olleet tarpeeksi ylhäällä, vaan niiden pitää olla up up. Ota tästä sitten selvää. Loppua kohden kypsyyden arviointi kyllä jo helpottui. :)

Kattilassa porisee. Lautasella jo valmiita nyyttejä.

Valmis annos. Nam!

Jonas. Varenikit on parasta syödä smetanan kanssa.

Jälkkäriksi tehtiin vielä uuniomenoita. Koska asunnon kaasu-uuni on vähintäänkin epäilyttävä, kypsennettiin omenat mikrossa. Välillä mikrosta alkoi tulla käryä, mutta vältyttiin tulipalolta ja saatiin omenat kypsiksi.

Uuniomenat mikrossa.

Mikro-omena ja jäätelöä.

Maukas illallinen, jonka voimin jaksoimme juhlia Halloweenia. :)