Harmaa vs. sininen taivas

Moi!

Pietarissa piisaa lämmintä, ainakin sisätiloissa. Venäläiseen tapaan patterit hohkaavat täysillä ja ainoa tapa säädellä lämpöä on avata ikkuna. Shokki onkin melkoinen, kun astuu ulos, ainakin joinakin päivinä. Sää vaihtelee hyytävästä viimasta mukavaan plussakeliin. Epävakainen vaihtelu takaa sen, että pukeudun aina väärin. Joka toinen päivä on kuuma ja joka toinen päivä hytisen kohmeessa. Elämän pieniä iloja.

Julkaisen kuvasatoa lauantain ja sunnuntain kävelyiltä: lauantaina oli mukavan leutoa mutta harmaata, sunnuntaina koin syksyn ekan syväjäädytyksen, mutta näin myös auringon ja sinisen taivaan.

Lauantaina lähdin siis Prismaan hamstraamaan suomalaista rahkaa. Sivuhuomautuksena todettakoon, että kaupan hyllyssä oli kahta laatua Valion rahkaa. Toisessä oli tekstit suomeksi ja ruotsiksi, ja se maksoi 45 ruplaa purkki. Toisessa oli tekstit venäjäksi ja se maksoi 40 ruplaa purkki. Ostin halvempaa, ja se oli aivan samaa ainesta kuin kalliimpikin, jota olen aiemmin ostanut. Mikä ihme selittää hintaeron ja sen, että tarjolla on kahdessa erilaisessa pakkauksessa samaa ainetta?

Mutta siis, ennen kummallista rahkashoppailua poikkesin kaupan lähellä sijaitsevalla Nikolskoen hautausmaalla.

Matkalla hautausmaalle.

Venäläistä autokauneutta.

Vessa ja romua hautausmaan sisäänkäynnin lähellä.

Venäläisillä on tapana viedä läheistensä haudoille ruokaa ja juomaa. Tupakoitsijoille sytytetään tupakka palamaan hautakiven päälle ja monesti skoolataan myös vodkalla.

Puiden takan siintää Moskova-hotelli ja kauppakeskus.

Harmaa lauantai hautausmaalla.

Marraskuun kukkaloistoa.

Sunnuntaina kävin kävelyllä Kirovin saarilla. Ensin mentiin metrolla Krestovski Ostrov -asemalle muutama pysäkki keskustasta pohjoiseen. Metroasemalta oli lyhyt kävelymatka Jelaginin saarelle, joka on nykyään valtaisa puisto. Saari on täynnä polkuja ja lampia, erittäin nätti paikka. Viikonloppuisin puistoon oli pieni pääsymaksu, opiskelijalle 20 ruplaa eli 50 senttiä, ja normihinta 50 ruplaa eli hiukan yli euron.

Sillan Krestovskin saarelta Jelaginin saarelle

Kesy orava kävi napsimassa ruokaa kädestä.

Puu ja minä.

Todistettavasti näin auringon.

Jelaginin saarelta kävelimme Kamennyin saarelle eli Kivisaarelle, joka on kuulemma nykyeliitin huvilaesikaupunki. Saarella olikin erittäin väljää ja rauhallista, ja tunnelma oli elitistinen. Isoja taloja ympäröivät korkeat muurit infrapunahälyttimineen.

Ulkopuolisilla ei asuinalueille ollut mitään asiaa.

Vanha puuhuvila oli päässyt ränsistymään.

Ohitimme vanhan huvilan, joka herätti mielenkiintoni. Google kertoo, että kyseessä on Gausvaldin huvila ja se on rakennettu vuonna 1898.

Neuvostoliiton hajottua rakennus siirtyi uusille omistajille ja sitä ei pitkään lämmitetty. Rakennus sai ränsistyä ja lattiasieni pääsi tuhoamaan valtaosan rakennuksesta. Luotettavan tietolähteen, Wikipedian, mukaan viranomaiset suosittelevat talon purkamista. Aikomus on ilmeisesti purkaa ja polttaa puuosat, ja rakentaa uusi talo vanhan kivajalan päälle. Vielä toistaiseksi huvila seisoo paikoillaan.

Tässä vaiheessa kävelyä olin jo niin jäässä, etten edes tiedä,
mikä rakennus on kyseessä.
Näitä toinen toistaan upeampia rakennelmia Pietarissa riittää
joka kadunkulmalle.

Perjantaina lähden viikonlopuksi idylliselle visiitille Porvooseen. Vakaa aikomukseni on ruokakauppashoppailla ja tuoda mukanani Pietariin monta pakettia kahvia ja paljon suomalaista suklaata.

Palataan! :)