Uusia tuttavuuksia

Mun naapurirakennus eli Kazanin katedraali Nevski Prospektin suunnasta
kuvattuna. Asun siis katedraalin vasemmalla puolella.

Tämä on mun kotikatu. Jos tihrustaa,
kaukana kaukana kuvassa näkyy verikirkko.

Tervehdys!

Suomesta on jo tullut kommentteja, että eikö blogi ollenkaan päivity. Päivyttyy se, mutta ei yhtä rivakalla tahdilla kuin Moskovasta. Kaiken lisäksi oon ollut tosi huono ottamaan kuvia, mutta jotain matskua sentään löytyy. 

Maanantai alkoi perehdytyksellä, ja sen jälkeen mulla on ollut venäjän kielen tunteja, Keski-Aasian valtioista kertova kurssi ja Islam ja nationalismi -kurssi. Opiskelen siis Pietarin eurooppalaisessa yliopistossa vuoden mittaisessa maisteriohjelmassa, joten oikeasti täällä pitäisi myös opiskella eikä vain laiskotella. ;)

Ensimmäinen viikko oli kyllä kohtuullisen rento ja suurin osa ajasta meni ihmisiin tutustuessa. Maisteriohjelmassa on mukavaa porukkaa. Suomalaisia ja amerikkalaisia on paljon, lisäksi on ainakin pari brittiä, pari tanskalaista, sveitsiläinen, itävaltalainen ja libanonilainen joitakin mainitakseni.

Tällä viikolla on tullut muun muassa käytyä jokiristeilyllä ja syömässä gruusialaista ruokaa. Perjantaina meillä oli politiikan laitoksen tutustumisilta, jossa oli sekä venäläisiä että ulkomaalaisia opiskelijoita. Tarjolla oli juomaa ja ruokaa ja small talkia. Mulla on tunnetusti pakkomielle tutustua venäläisiin, joten menin juttelemaan kolmen venäläisen jätkän kanssa. Yksi heistä oli Petroskoista ja hänen isoisänsä oli suomalainen. Toinen oli pohjoisesta Komin tasavallasta ja kolmas Siperiasta Irkutksista. Olin superonnellinen, kun sain puhua venäjää. Kovinkaan aktiivisesti ulkkarit ja venäläiset eivät illassa keskenään jutelleet, ehkä se johtuu kielimuurista.

Tutustumisilta oli yliopiston "Kultaisessa salissa".

Amerikkalainen opiskelukaverini Adji ja minä.

Tarjolla oli venäläisiä piirakoita, leikkeleitä, juustoa, keksejä,
viinirypäleitä ja juomaksi puna- ja valkoviiniä.

Kyltissä lukee Pietarin eurooppalainen yliopisto.

Yksi juoma per ilta riittää.
Kaupassa myytiin 5 litran kaljapulloja.

Tutustumisillasta menimme parin välietapin kautta yhteen baariin, ja siellä tapasin pietarilaisen Kostjan. Hän on 23-vuotias nuorukainen ja työskentelee televisiosarjojen tuottajana. Vaihdoimme numeroita ja eilen eli lauantai-illalla tapasimme ystävystymisen merkeissä. Kostja kuljetti mua autollaan ympäri Pietaria ja oli kivaa nähdä kaupunkia vähän muualtakin kuin keskustasta. Välillä jumitimme ruuhkassa, välillä tie oli tyhjä autoista. Aikas hienoa päästä paikallisen kyydissä kruisailemaan Pietarissa.

Kostja ei puhu juurikaan englantia, joten puhuimme pelkästään venäjää. Olin tietysti ihan fiilareissa, että sain keskustella tuntikausia venäjäksi. Venäjän kursseilla tällä viikolla tuntui, että olen ihan surkea kielessä. Onneksi tosielämässä sujuu paremmin kuin koulunpenkillä. Tiedonjano ja uteliaisuus ovat hyviä motiiveja kielen puhumiseen. Venäläisten kanssa jutellessa pääasia on, että viesti menee perille. Oppitunnilla taas yritetään vain muodostaa kieliopillisesti oikeita lauseita, joten ei ihme, että siellä se menee pelkäksi sönköttämiseksi. 

Kostjasta opin sen, että hän on kovassa uraputkessa siellä televisioyhtiössä. Parhaillaan Kostja tuottaa jotakin rikossarjaa. Hän tekee about 15-tuntisia työpäiviä, eikä aikaa juuri muuhun ole. Työpaikan hän on saanut suhteilla, mikä on ihan tavallista täällä. Työn ohessa hän suorittaa nyt televisiotuottamisen opintoja, jotta saisi jonkinlaisen pätevyyden. Kostjan vanhemmat ovat asuneet jo viisi vuotta Kiinassa, he ovat siellä töissä, ja Kostja on asunut 18-vuotiaasta asti yksin. Puhuimme muun muassa venäläisesta armeijasta, parisuhteista, politiikasta ja vaaleista. Tämä oli taas yksi esimerkki siitä, että baarissa voi tavata kiinnostavia ihmisiä, kunhan vain rohkeasti avaa suunsa. :)

Tänään hengasinkin sitten brittiläisen Aliiden kanssa. Käveltiin Talvipalatsille, guljailtiin ympäri kaupunkia ja käytiin myös Verikirkossa, että oltais edes vähän kulturelleja. Kirkko on rakennettu paikalle, jossa tsaari Aleksanteri toinen murhattiin vuonna 1881.

Tässä vähän kuvamatskua tältä päivältä.

It's me! Talvipalatsin edessä. Eremitaasi-museo sijaitsee Talvipalatsissa.
Museossa pitänee käydä useaan kertaan, koska se on valtava.

Talvipalatsin aukiolta näkyy Iisakin kirkko.

Hevoset torkkuivat.

Russian boxer! Tämä tyyppi hyppäsi kuvaan ja hoki, että Russian boxer.
Korvaukseksi siitä päätin julkaista kuvan blogissani. :D

Kuvassa Aliide. Taustalla näkyy Talvipalatsi.

Minä ja taustalla Kirkko veren päällä eli Храм Спаса на Крови.

Megapartybus. Tollaisella bilebussilla kun pääsisi ajelemaan.

Verikirkossa. 

Valaistus.

Ensi viikko onkin aika rankka. Mulla on luentoja kuutena päivänä, myös lauantaina. Nyt yritän olla hyvä opiskelija ja alan tehdä venäjän läksyjä. Kivaa viikkoa kaikille! :)