Kiakkoo ja järjen ääni

Jääkiekkomatsissa. Ostin SKA:n pipon.
Se maksoi reilut neljä euroa.

Tsau!

Tiistaina olin Jonaksen ja hänen kämppiksensä Johnin kanssa jääkiekkoa, Pietarin SKA pelasi Kazakstanin Barys Astanaa vastaan. Peli päättyi varsinaisella peliajalla tasan 3-3. Jatkoaikakaan ei tuottanut tulosta, mutta voittomaalikisassa kotijoukkue voitti vieraat. Tunnelma pelissä oli intensiivinen. Jäällä nyrkit heiluivat, ja katsomossa porukka huusi kannustuslauseita yhteen ääneen.

Me oltiin halvimmilla paikoilla, ja liput maksoivat 150 ruplaa kappale. Ei kovin paha hinta, about 4 euroa per lippu. Paikatkin oli tosi hyvät, aika korkealla mutta ainakin näki koko kentän.

Peli oli siis SKA:n kotiareenalla, Pietarin jääpalatsissa (Ледовый Дворец). Areenaan mahtuu reilut 12 000 ihmistä, ja se rakennettiin vuoden 2000 jääkiekon MM-kisoja varten. Poikien kanssa vitsailtiinkin, että areenassa tuntui ihan kuin olisi kotona tai missä tahansa Länsi-Euroopassa. Areena oli moderni ja tosi siisti. Yhtä hyvin oisin voinut olla Helsingissä.

Jonas oli muuten ekaa kertaa elämässään jääkiekkopelissä. Amerikkalaiselle Johnille puolestaan kehuskelin Suomen MM-kullalla, mutta John vain totesi, että on vaikea pysyä perässä, kuka milloinkin voittaa maailmanmestaruuden. Siis mitä! :D

Vähän erilainen areena kuin Isomäen jäähalli.
Meidän paikat oli ihan super.
Porissa oon aina tottunut olemaan seisomakatsomossa,
joten oli luksusta päästä istumaan. :D

Söpö maskottiheppa käveli erien aikana katsomossa
ja välillä se biletti cheerleadereiden kanssa. :D

Kyttäsin pokkarikameran kanssa maalia ja lopulta se tuli.
Sain kuin sainkin tallennettua meidän edessä istuneiden,
intohimoisten fanien tuuletuksen.

Erätauoilla sai maalauttaa ilmaiseksi kasvoihinsa SKA:n logon.

Käänteisessä järjestyksessä palataan vielä kiekko-ottelua edeltävään päivään, eli maanantaihin. Järjestimme Aliiden kanssa pienet yllätysbileet yhdelle ystävällemme.

Olin ollut menestyksekkäästi ilman suklaata neljä päivää, mutta noihin bileisiin se sitten kosahti. Tiesin illan olevan tuhoon tuomittu, kun Aliide kertoi aikovansa kokata suklaafondueta. Lähettelin paniikkitekstareita Suomeen ja kysyin itseäni fiksummilta, mitä mun pitäisi tehdä. Antaako periksi vai jatkaa typerää itsekuriyritystä? ;)

Suklaa sulamaan vesihauteessa.

Ah. Järjen ääni neuvoi, että juhlatilanteessa saa syödä suklaata.
Dippailtiin tohon banaaneja ja suolatikkuja. :D

Aliide kokkaili myös ihastuttavia pikkupizzoja. :D
Taikinaa, tomaattikastiketta ja juustoa. Yksinkertaista ja hyvää.

Tunnelmallista.

Jos en olisi langennut suklaafondueen, loppuni olisi koittanut viimeistään syntisen suklaakakun kohdalla. Venäläisittäin on pakko uskoa kohtaloon. Jos tarjolla on sekä suklaafondueta että suklaakakkua, vain tyhmä ei anna himoilleen periksi. Kyllä siihen joku järkevä syy on, että bileiden tarjoilut olivat suklaapainotteiset. Ehkäpä kyseessä oli oiva opetus kohtuudesta ja kultaisesta keskitiestä.

Maailman paras suklaisin suklaakakku.
Yksi bileiden vieraista oli tehnyt sen itse. Respect!

Huomenna risteilijä tuo Suomesta kasan vieraita Pietariin, ja luvassa on muun muassa balettia ja venäläistä musiikkia. Viikonlopun tapahtumiin palaan alkuviikosta! :)