Laiton lihamylly

Venäjän sisäministeriön Omon-joukot odottelevat.

Oppositio oli aikonut kokoontua Iisakin aukion keskelle,
mutta poliisi ei päästänyt ihmisiä aukion keskelle.

Moikka!

Odottavan aika on pitkä, mutta kun alkaa tapahtua, kaikki tapahtuukin sitten älyttömän nopeasti. Vaaliviikonlopusta selvitty ja kiirettä piti, koska mulla oli kaikenlaista aktiviteettia, muun muassa katugallupin tekeminen venäjäksi. Olotila eilisen mielenosoituksen jälkeen on jotenkin sekava. Eilen luennolla puhuttiin vaaleista ja kurssini proffa oli tosi optimistinen siitä, että Venäjälle on syntymässä kansalaisyhteiskunta ja ihmiset tekevät asioita yhteisen hyvän eteen. Tämä proffa on itse vaalitarkkailija ja yhteiskunnallisesti aktiivinen. Proffa uskoi, että etenkin jos illan mielenosoitus sujuu rauhallisesti, se lupaa hyvää kansan liikehdinnän jatkolle.

Ja kuinkas sitten kävikään. Ensinnäkin, mielenosoitukselle ei ollut viranomaisten lupaa, eli vastarinnan tukahduttaminen on alkanut. Luvattomassa mielenosoituksessa pidätyssyyksi riittää läsnäolo, ei tarvitse edes provosoida poliisia tai huudella iskulauseita. Alussa oli kovin rauhallista, ehkä kliseisesti sanottuna tyyntä myrskyn edellä. Ihmisiä oli vähän, erilaisten arvioiden mukaan noin 1500.

Tyyntä myrskyn edellä.
Foto by Peter B, aka kämppis.

Mielenosoitus oli Iisakin kirkon vieressä.

Omon odottaa ja odottaa, että milloin sais pamputtaa.

Etukäteen oppositio sopi, että miekkariin ei oteta kylttejä.
Kyltit saattaisivat vain entisestään provosoida poliiseja.
"Keskusvaalikomitea, teidät on putinisoitu."

Suunnilleen tästä kohtia mutkin talutettiin kohti aukion keskustaa.
Siellä odotti poliisit bussit. 

Poliiseja oli paikalla runsaasti. 

Sitten kun alkoi tapahtua niin tapahtui. Olin jutustelemassa yhden pojan kanssa vaaleista, kun poliisit muodistivat piiristysrenkaan. Kävi huono tuuri ja jäätiin renkaan sisälle. Oltiin tosiaan seisottu yhden rakennuksen vieressä, sivussa katsomassa. Siinä vieressä suurin osa ihmisistä oli sellaisia, jotka rauhallisesti seurasivat tapahtumia sivusta. Toki ihmiset huusivat iskulauseita, mutta muuten kaikki seisoivat kiltisti kuin koulun kevätjuhlassa. Sillä ei ollut mitään merkitystä. Poliisi poimi yksitellen kaikki renkaan sisälle joutuneet mukaansa ja vei heidät busseihin.

Jouduin siis itsekin kokemaan sen kauhun tunteen, kun kypäräpäiset mellakkapoliisit lähtee käsikynkässä viemään kohti bussia. Siinä hetkessä aivot raksutti jos jonkinlaista ajatusta: joudunko selliin, karkotetaanko mut, olen virallisesti opiskelija, mitä jos  ne saa tietää mun ammattillisista "aktiviteeteista" (you know what I mean.).

Olin kuitenkin rauhallinen, sanoin poliisille jo kävellessä, että olen suomalainen ja mulla on passi mukana. No, se ei heitä tuntunut hetkauttavan. Paniikissa kysyin poliiseilta myös что надо делать? eli mitä pitää tehdä. Tarkoitin kai, että mitä nyt tapahtuu. Jotenkin vain oli olo, että ei tämä voi mennä näin ja jotakin voin varmasti tehdä, etten joudu selliin. Poliisit taluttivat mua ihan kiltisti, heidän käytöksestä sinällään ei ole omalla kohdalla pahaa sanottavaa - ei voimakeinoa, he jopa vastasivat mun kysymyksiin jotain, mutta en muista mitä. Hehän tekivät vain työtään, niin järjetöntä kuin heidän hommansa onkin. Ja heillä ei kai ole minkäänlaista valtuutusta päästää ketään menemään omalla harkinnallaan.

Mä koin jonkinlaisen ihmepelastuksen. Oltiin jo melkein bussin ovella, kun joukko ihmisiä ryntäsi kohti ja hoin vaan, että "olen suomalainen opiskelija". Nämä ihmiset käskivät poliisia päästämään mut ja nehän päästi. Yritän selvittää, ketä nämä mun auttajat olivat ja kuulemma jotain delegaatteja. Asia jäi hämärän peittoon, kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa, ja sitten auttajat jo riensivät uusien ihmisten luo. Kävipä tuuri. Okei, ei ehkä ollut kovin hyvää julkisuutta Venäjälle, jos suomalainen pidätetään Pietarissa.

Tässä vaiheessa yritin vielä saada kuvia, poliisi juoksee mutta minne?

Ja tässä vaiheessa alkoi iskeä tajuntaan, että ne muodostaa
piiristysrengasta ja mä olen jäämässä renkaan sisäpuolelle.

Ja nyt kaikki varmaan miettii, että en ollut tarpeeksi varovainen. Mieletäni olin. (Jos unohdetaan se asia, että menin laittomaan mielenosoitukseen.) Sehän tässä järjettömintä onkin, että todellakin seurasin tilannetta ja varoin. Seisoin rauhallisessa paikassa, tilanne ympärillä oli rauhallinen, ihmiset olivat rauhallisia. Ei ollut mitään viitteitä uhkaavasta tilanteesta. No, olinpas tyhmä ja lapsellinen. Eiväthän ne tavalliset mieltään osoittavat kansalaiset se uhka ole, vaan mielivaltainen poliisi. Sen verran tuo kokemus kuitenkin säikäytti, että laittomiin mielenosoitukseen en enää aio mennä. Eilen oli kuitenkin mentävä, koska hommat piti saada hoidetuksi.

Mun pidätysyritys ja vapautus tapahtui noin kello 19.30 ja siinä vaiheessa tilanne oli aika kaaos. Mielenosoittajat juoksivat, poliisi juoksi, porukkaa raahattiin bussiin. Vapauduttuani lähdin suoraan kotiin. Itse asiassa yksi valokuvaaja-toimittaja Evgeni lähestyi mua ja auttoi mut pois kaiken keskeltä, koska olin itse jokseenkin tärinöissäni ja sekavassa mielentilassa. Tänään olin yhteydessä tähän Evgeniin ja hän sanoi, että hänen kavereistaan 8 pidätettiin eilen. Hän kuvaili, että mun lähdettyä tilanne muuttui oikeaksi lihamyllyksi.

Tässä vaiheessa mut oli just vapautettu. Omonit säntäsivät
armeijana anarkistien perään.

Arviot pidätetyistä vaihtelivat. Illalla venäläiset tiedotusvälineet kertoivat, että 70 on pidätetty. Tänään näin jossakin mediassa myös luvun 300. Paljon sitä porukkaa bussiin vietiin, mutta paljonko - sitä on vaikea arvioida. Tilanne oli kaoottinen, en ole nähnyt mitään vastaavaa aiemmissa mielenosoituksissa, joihin olen osallistunut. Evgeni kertoi kuulleensa, ettei kaikkia mielenosoittajia vielä tiistaiaamulla ollut edes viety poliisiasemille, vaan he olivat odottaneet yön läpi busseissa. Evgenin mukaan mielenosoittajat saattavat saada jopa 15 vuorokauden vankilatuomion, ja siksi hän epäili, että laittomat mielenosoitukset tyrehtyvät alkuunsa. Ihmiset pelkäävät, enkä ihmettele yhtään. Eilen meininki oli kaoottinen ja mielivaltainen. Järjelle ei ollut juuri sijaa, kun pidätykset alkoivat.

Monet tapaamisistani mielenosoittajista olivat vielä eilen alkuillasta optimistisia. He uskoivat, että kaikki on vasta alkamassa, että ihmiset jatkavat oikeuksiensa puolustamista. Eilisen perusteella tuntuu, että muutosta haluavat ihmiset alistetaan voimakeinoin pitämään suunsa supussa.

Näihin tunnelmiin!