Vuokranmaksupäivä vol2.

Mansikkamargaritaa Rossi's klubilla.

Hei!

Tänään oli vuokranmaksupäivä. Joskus syksyllä kirjoitin vuokranmaksupäivästä (linkki vie sinne) ja nyt seuraa toisenlainen kokemus. Nykyään vuokranantaja ei enää aja Moskovasta asti keräämään vuokrarahoja, vaan rahat lähetetään pankin kautta. Yleensä pianistikämppis hoitaa tämän homman, ja hyvä niin, koska asiointi venäläisissä pankeissa raastaa hermoja. Tällä kertaa homma lankesi kuitenkin mulle.

Tulin eilen varsin iloisessa mielentilassa kotiin kello yhden aikaan yöllä. Pianistikämppis tuli heti koputtamaan mun oveen ja aloitti selityksen: vuokranemäntä oli soittanut kiukkuisena, miksi me ei olla maksettu vuokraa, vaikka on kuun ensimmäinen päivä. Meidän pitää nopeasti kerätä rahat ja mennä heti seuraavana päivänä pankkiin lähettämään rahat.

Kämppis sanoi, ettei hän ei itse ehdi, joten voinko mä mennä. Tässä vaiheessa mulla alkoi ketutuskerroin nousta, koska en todellakaan halua astua jalallanikaan venäläiseen pankkiin hoitamaan maksuoperaatiota. Mutta koska "ei" ei kuulu mun sanavarastoon, sanoin, että tietysti voin hoitaa asian ja kirosin mielessäni.

Ilmoitin kämppispojalle kello yksi yöllä, että vuokrarahat pitää olla koossa seuraavana aamuna. Eihän meillä kellään  ole kotona niin suuria summia, joten kiltti kämppispoika heräsi aamulla extra-aikaisin, että ehti juosta automaatille ja takaisin kotiin ennen luennoille menoa. Sain siis aamulla kämppikseltä tekstiviestin: "13 000 ruplaa mun tyynyn alla." :)

Ennen kuin läksin pankkiin sain yksityiskohtaiset ohjeet pianistikämppikseltä. Käytiin kohta kohdalta läpi lappu, jonka pankkivirkailija täyttää pankissa.

- Tässä kohtaa virkailija yleensä tekee virheen, tarkista tämä kohta tarkkaan. Ja tässä kohtaa myös on yleensä virhe, pianisti neuvoi kaikki sudenkuopat.

Lisäksi pianisti tsemppasi mua ja sanoi, ettei homma ole vaikea ja selviän varmasti siitä. Pianisti myös varmisti, että mulla on mukana passi ja voimassaoleva rekisteröinti. Siinä vaiheessa selvisi sitten syy, miksi pianisti "ei ehdi" pankkiin maksamaan vuokraa. Hän palasi vasta viikon matkalta Ukrainasta, eikä hänellä vielä ole voimassaolevaa rekisteröintiä. Ilman sellaista maksusuoritus taas ei onnistu.

Sitten menin pankkiin, enkä tietysti ihan mihin tahansa pankkiin, vaan juuri siihen yhteen pankkiin, minne mun kuuluikin mennä. (Sijainnin kämppis oli aiemmin neuvonut kartasta. :) ) Tiskillä oli parhaillaan yksi ihminen eikä jonoa sen ihmisen lisäksi, eli jouduin jonottamaan vuoroani vain 15 minuuttia. Mun asian käsittely kesti myöskin reilut 15 minuuttia.

Virkailija täytti tiedot ja teki virheet juuri niissä kohdissa, joissa kämppis oli sanonutkin sen tekevän. Mä sitten asioista tietävänä huomautin, että voitko korjata virheet. Virkailija myös otti kopiot mun passista ja rekisteröinnistä.

Kun paperihommat oli kunnossa, sain paperin ja sen kanssa mun piti mennä erilliselle kassalle maksamaan. Kello oli 13.26 ja kassan "tekninen tauko" alkoi klo 13.30. Ehdin siis juuri ja juuri maksaa vuokran ennen kassan 45 minuutin taukoa, kerrankin oli onni myötä. :) Sitten menin vielä takaisin virkailijalle ja sain kuitin.

Oikeastaan tämä pankki vaikutti luksuspankilta, koska siellä ei ollut jonoja eikä ryysistä. Pääsin helpommalla kuin olin etukäteen pelännyt, ja itse asiassa tää maksuoperaatio olikin aika helppo juttu. Ja illalla pianistikämppis oli tosi iloinen, että sain vuokran maksettua. Vaikka eihän me siis virallisesti mitään vuokraa makseta, vaan lähetetään rahaa sukulaissedälle Moskovaan. :)

Pianistikämppis on tosi ovela. Viime viikolla se puhui, että vuokraisäntä tulee käymään viikonloppuna. Sitten kämppis katos jälkiä jättämättä ja mitään ilmoittamatta. Kämppispojan kanssa tultiin siihen tulokseen, että pianisti toteutti täydellisen huijauksen. Vuokraisäntä ei koskaan ollut tulossa, mutta ajatus sen tulosta piti meidät varuillamme. Lisäksi ei tiedetty, missä kämppis on ja milloin se palaa. Ei siis keksitty järjestää mitään illanistujaisia tai muuta paheellista. Ukrainassahan se kämppis oli, kuten tänään selvisi.

Tämän tekstimassan jälkkäriksi vielä muutamia kuvia.

Eilen vietettiin Riikan läksiäisiä pienellä tyttöporukalla. Pöytä katettiin koreaksi. :)

Notkuva herkkupöytä. :)

Karjalanpiirakoita ja munavoita.

Riikka, Daria ja minä. :)

Tänään kävin pankkireissun jälkeen venäjän tunnilla ja sit menin kaverini Sannin luo syömään. Sanni oli kokannut intialaista ruokaa, pinaattijuustopapukastiketta, joka oli aivan superhyvää.

Ihan kuin ravintolassa, supermaukas illallinen.

Nevskin varrelle on ilmestynyt lukuisia vaalimainoksia, joissa sanotaan
"Älä myy ääntäsi."
Mainoksissa ei lue, kuka ne on ostanut. 

Viikonlopusta tulee kiireinen, palataan ensi viikolla! :)