Сильний мороз даже в моей комнате

Edessä siintää Kazanin katedraali ja Nevski Prospekt.
Niin ja mun kotitalo tuolla kaukana vasemmalla.

Privet!

Aurinko houkuttelee reippailemaan, mutta eihän tuolla ulkona pysty kauaa olemaan. Kävelymatkalla yliopistolle päätin napsaista muutaman kuvan pokkarilla, koska sää oli niin kaunis. Valokuvausretki ei ollut kauhean menestyksekäs, koska ilman hanskoja pystyi olemaan noin 5 sekuntia.

Fontanka-kanava on jäässä.

Reittini yliopistolle kulkee tämän kellon ohi. Yleensä kun olen kellon
kohdalla, luennon alkamiseen on vielä 15 minuuttia,
jos siis olen aikataulussa. Tänään olin reilusti etuajassa, koska
luento alkoi vasta 16.30.

Kirpeä pakkassää on ihana, ja mulla on aina niin paljon vaatekerroksia, että kutakuinkin tarkenen. Kestän kylmyyden ulkona, mutta sitä en kestä, että mun huoneessa käy viima. Ikkunoista vetää todella pahasti. Eristin ne jo viikko sitten, mutta siitä ei juuri ollut apua. Mitä enemmän pakkanen kiristyy, sitä kylmemmäksi huone muuttuu. Kämppiksen Milan kanssa palellaan molemmat, Peter sen sijaan väittää, että sillä on kuuma ja se ei tarvi nukkuessa edes peittoa. En usko!

Tänään lisäsin uuden teippikerroksen ikkunanrakoihin, ja käärin myös pari pyyhettä ikkunalaudalle estämään viimaa. Öisin mulla on pitkät housut, pitkävartiset villasukat, pitkähihainen trikoopaita ja sen päällä mummun aidosta lampaanvillasta kutoma superiso, ikivanha (no 14 vuotta vanha) villapaita. Lisäksi mulla on peitto, viltti ja (kevyt) makuupussi, mutta silti heräilen keskellä yötä siihen, että on kylmä.

Epätoivoinen teippausyritys. Tyhjää parempi toki, mutta
ei noi teipit vetoa kokonaan poista. 

Tällä viikolla on saanut puhua yllin kyllin venäjää. Maanantaina olin kaverini Aliiden apuna asunnonnäytössä, ja  tulkkasin keskustelut kiinteistönvälittäjän kanssa. Matkalla asunnonnäyttöön valittiin väärä bussi ja mentiin väärälle saarelle, Vasilin saaren sijaan Petrogradskajalle. Ensin kysyin konnarinaiselta, mihin bussi oikein on menossa ja selvisi, että ollaan väärässä bussissa. Siitäkös sitten alkoi keskustelu, jossa sekä konnari että yksi matkustaja neuvoivat, miten päästään oikeaan paikkaan. Matkustajanainen jopa näytti meille vielä bussipysäkin, jolle meidän piti mennä.

Se on hassua, miten esimeriksi kaupoissa voi saada todella tylyä "asiakaspalvelua", mutta kaduilla ja bussissa ihmiset ovat aina valmiita auttamaan, jopa kysymättä. Tulin tosi hyvälle mielelle tosta auttavaisuudesta. :)

Kiinteistövälittäjäkin oli tosi mukava, ja tulkkaaminen onnistui siinäkin tilanteessa hyvin. Nautin tosi paljon, kun pääsen kääntämään keskusteluita. Sit näytön jälkeen vielä soittelin Aliiden puolesta parille muulle kiinteistönvälittäjälle. Kai sitä kielitaito on kehittynyt, kun pystyy tällaisia asioita hoitamaan puhelimessakin. Mun mielestä on paljon vaikeampaa puhua vierasta kieltä puhelimessa kuin kasvotusten.

Käytiin tiistaina Aliiden kanssa pitsalla sen jälkeen,
kun selvittiin asunnonnäytöstä.
Pizza Hutissa oli tarjous, että kaksi pientä pitsaa 300 ruplalla eli 9 eurolla.
Siis 4,50 euroa kappale. Eikä noi pitsat edes olleet pieniä!

Venäjää oon puhunut myös silloin, kun oon hengannut Edin, Darian ja Riikan kanssa. Meitä oli kolme suomalaista ja yksi venäläinen, mutta puhuttiin vain venäjää. :) Istuttiin viinilasin ääressä ja käytiin syömässä.

Mun kasvisshaslik ja ranskiksia.
Riikka tosin väitti, ettei grillattuja kasviksia voi kutsua
shaslikiksi, joka kai yleensä tarkoittaa jotain lihavarrasta.
Lihansyöjän mielestä mun annos on varmaan ankea,
mutta mä olin erittäin tyytyväinen. :)

Daria ja Edi.
Plus pullo armenialaista granaattiomenaviiniä
- hyvää ja terveellistä. ;)

Tänään kävin vielä istumassa Edin kanssa parilla kaljalla kantispaikassa eli Mohovaja-baarissa. Viime kerrasta Mohovajassa taisi olla jo 1,5 kuukautta, kävin siellä joskus joulukuussa ennen Suomeen lähtöä. Oli tosi yllätys, kun baarinomistaja muisti mun nimen ja kyseli, missä oon oikein ollut. :)

Baari on tosi kiva ja halpa, ja mikä parasta, siellä ei saa tupakoida sisällä. Yleensä se on myös tupaten täynnä jo kello 22 jälkeen, eli kannattaa mennä tarpeeksi ajoissa. Ja kyseessä ei tosiaan ole mikään trendipaikka, vaan sporttibaari taviskansalaisille. Tuolla ei kukaan vaatteilla koreile, I like it. :)

Edi in bar na Mohovoi.

Grenkit on Venäjällä suosittu baarinaposteltava.
Rasvassa paistettuja leipätikkuja, jotka on maustettu
valkosipulilla ja päällä on juustoa.

Lähikuvassa friteeratut pelmenit, eli lihatäyteiset taikinanyytit.

Sellainen sekava kuulumispostaus siis tällä kertaa. Palataan! :)

Ps. Otsikko tarkoittaa "kova pakkanen jopa mun huoneessa". Taisin vähän liioitella, mutta mediakriittiset tietävät, etteivät otsikot aina ole totta. :)