Kokkaava kämppis

Moi!

Kämppiksestä paljastuu lisää hyviä puolia. Perjantaina olin tulossa luennolta kotiin, kun se laittoi tekstarin ja kysyi, mitä aion syödä illalliseksi. Mulla ei ollut suunnitelmaa, joten se ehdotti, että kokkaa lihatonta ruokaa ja syödään yhdessä. Aika ystävällistä. Oli kivaa tulla kotiin, kun keittiössä tuoksui ruoka.

Illalliseksi oli tomaattista kasvispastaa. Kämppiksen onneksi en karppaa tai välttele hiilareita, vaan rakastan pastaa. Tomaattikastikkeessa oli sieniä ja sipulia, simppeliä mutta maukasta. Tuli vähän hemmoteltu fiilis, kun joku muu tekee ruoan. Kämppis saa pisteitä myös siitä, että se ymmärtää (tai ainakin sietää) mun ruokakuvausharrastuksen. Valittiin tarkkaan lautanen, joka sopii kuvaan, ja sitten kämppis asetteli annoksen hienosti, ja ripotteli vielä päälle juustoraastetta ja pippuria, että kuva näyttäis hyvältä. :)

Tomaattinen kasvispasta juustolla. Parhautta. :)

Koska kämppis hoiti illallisen, mun vastuulle jäi järkätä sunnuntaibrunssi. Läpästä se ajatus lähti, mutta pakkohan se sit oli toteuttaa. Menuun kuului sienimunakas raejuustolla höystettynä, tuoretta patonkia, kirsikkatomaatteja, briejuustoa ja oltermannia, appelsiinia, hyvää appelsiinimehua ja jälkkäriksi Kismettiä. Kävin ostoksilla Prismassa, joten tarjolla oli suomalaisia juttuja.

Bileiden ryydyttämä kämppis ilmestyi ruokapöytään yllättävän freessinä, se oli laittanut kravatin kaulaan ja pikkutakin päälle. :D Meillä oli livemusiikkia, kun pianistikämppis treenas seinän takana soittamista. Brunssin ansiosta päivään tuli tosi rento fiilis. :)

Brunssi ja freessi kämppis.
Ja huomatkaa, että juotiin mehua viinilaseista.
Arjen luksus syntyy pienistä asioista.

Kämppis sanoi, ettei se useinkaan syö suklaata, mutta
Kismet ei ole suklaata vaan vohvelikeksi tai jotain. :)

Brunssin virkistäminä päätetiin lähteä sunnuntaikävelylle lähiöön. Mentiin metrolla sinisen linjan eteläisimmälle asemalle Kuptsinoon. Nevski Prospektilla oli sinne matkaa 9 asemanväliä, noin 20 minuuttia. Google Mapsin mukaan välimatka on 15 kilometriä.

Meillä oli vakaa aikomus kävellä keskustaa kohti muutaman aseman verran, mutta sitten vähän eksyttiin. Lähiöiden betoniviidakot ovat valtavia, ja pyörittiin metron ympärillä ja käveltiin väärään suuntaan kahdesti. Oli pakko ostaa kartta, koska oltiin niin pihalla, ettei tajuttu isoista kaduista mikä on mikäkin. Puoli tuntia meni siihen, että yritettiin selvittää, mihin suuntaan meidän pitää lähteä. Kyseltiin apua ohikulkijoilta, eikä ihmiset oikein tajunneet, miksi halutaan kävellä monen metroaseman päähän. Ollaan hulluja turisteja. :D

Kun oikea suunta lopulta löytyi, jaksettiin talsia keskustaa kohti vain yhden asemanvälin verran. Kaupunki alkaa nopeasti tuntua pieneltä, kun viettää suurimman osan ajasta keskustassa. Lähiömatka oli hyvä muistutus siitä, miten valtava kaupunki Pietari on.

Metroaseman vieressä oli iso supermarket Okei.

Hedelmäkojulla oli ruuhkaa.

Joskus kannattaa eksyä. Ois jäänyt valepukki muuten näkemättä.

Kyltti kohti keskustaa. 

Kartalla monet kadut näyttivät pieniltä,
tosiasiassa ne olivatkin isoja. 

Kämppikset yhteiskuvassa.
Tän jälkeen hypättiin metroon ja matkattiin
keskustan Teremokkiin syömään blinejä.

Eilen kävin pitkästä aikaa banjassa, se on ihanaa ja rentouttavaa. Lisäksi oon tavannut venäläisiä kavereita ja puhunut yllin kyllin venäjää. Hyvä viikonloppu siis. :)

Poka!