Synttäribanja ja saunanhenki

Skumppaa kommunalkakämpässä.

Privet!

Eilen oli Aliiden synttärit, ja sen kunniaksi lähdettiin kaksistaan banjaan. Aliide ei ollut ikinä ennen käynyt banjassa, ja sillä oli pieniä ennakkoluuloja kyseistä aktiviteettia kohtaan. Lähinnä sen takia, että pitää mennä hengaamaan ventovieraiden ihmisten kanssa alasti kuumaan huoneeseen. :D Mä vähän ylipuhuin sitä ja sanoin, että synttäripäivä on täydellinen päivä koetella rajojaan ja tehdä jotain, mitä ei muuten tekisi. Ja niinpä se päätti, että haluaa mennä banjaan.

Mulla lähti vähän lahjashoppailu käsistä, kun banjareissu varmistui - pitihän synttärisankarille saada asianmukaiset saunakamppeet. Annoin siis Aliidelle saunahatun, kuorintahanskan, suihkugeeliä ja pesusienen. :) Lisäksi annoin korvikset ja kaulakorunkin, mutta ne olin ostanut ihan ekana. :)

Menomatkalla banjaan käytiin vielä jonkinlaista keskustelua siitä, tuijottaako ihmiset ja kehtaako sinne banjaan oikeasti mennä.  :D Loppujen lopuksi synttärisankari kuitenkin tykkäsi kokemuksesta, eikä se kuulemma ollutkaan outoa. Kokemuksen aitoutta lisäsi se, että lauteilla venäläisbabushkat kävivät kipakkaa väittelyä siitä, onko löylyä heitetty tarpeeksi vai ei. Volyymikin siinä aikalailla nousi, kun naiset olivat erimielisiä.

Ostettiin banjan vastaanotosta myös vihta ja huiskittiin siellä toisiamme. Lähtiessä kysyin yhdeltä naiselta neuvoa, onko vihtoja varten oma roskis. Nainen katsoi mua kummastuneesti ja alkoi selittää, ettei vihtaa saa heittää roskiin. Se pitää ottaa kotiin ja kuivata, sillä samaa vihtaa voi hyvin käyttää kaksi tai kolme kertaa. Kuulemma toisella käyttökerralla vihta on parhaimmillaan. Otin siis vihdan mukaani kotiin, ja nyt se odottaa seuraavaa käyttökertaa. :)

Banjan jälkeen valmistauduttiin illalliseen, haettiin kaupasta pari pientä leivosta ja pullo shampanskoeta. Ilman edellä mainittuja ei Venäjällä tule synttäripäivän tunnelmaa.

Marjainen juustokakku ja tiramisu. Molemmat sulivat suuhun.
Eivätkä olleet hinnalla pilattuja, maksoivat noin euron kappale.

Aliiden huone on kivan boheemi ja taiteilijamainen.

Luettiin myös tarot-kortteja. ;)

Aliide asuu nykyisin kommunalka-tyyppiseen kämpässä, jossa majailee yhteensä 28 ihmistä. Neuvostoliiton aikana kommunalka oli yleinen asumismuoto - perheellä oli oma huone, mutta keittiö, vessa ja kylppäri olivat yhteiset. Aliiden kämppä on vähän sokkeloinen, siellä on pari pitkää käytävää, joiden varrella on huoneita. Keittiö on ankea - ei jääkaappia ja vain yksi keittolevy. Kylppärissä on kaksi suihkukoppia ja vessassa kolme pönttöä, jotka ovat aika järkyttävässä kunnossa. Ei mikään siisteysintoilijan kämppä. Hiljaisuutta arvostavakaan asunnossa tuskin viihtyisi, sillä bileet siellä jatkuvat usein aamuun.

Aliiden huone on kiva, mutta toki hieman ränsistynyt kuten koko kommunalka. :) Ja kommunalkan hyvä puoli on, että siellä voi viettää rauhassa synttärietkoja, eivätkä naapurit suivaannu. Kämpiltä suunnattiin ranskalaiseen ravintolaan nimeltä Jean-Jacque, josta Aliide oli varannut pöydän. Oltiin tyylikkäästi 25 minsaa myöhässä, ja melkein kaikki vieraat olivatkin jo paikalla meidän saapuessa.

Jan-Jacque on ranskalainen ravintola Marata-kadulla.
Paikka ei ollut halvimmasta päästä, etenkin juomien hinnat
eivät olleet opiskelijabudjetilla elävien mieleen.
Huom. vesi tarjoiltiin viinipullon näköisessä pullossa.

Aliide tilasi simpukoita. Oli pakko ottaa kuva, koska
en ole aikaisemmin moisia lautasella nähnyt. :D

Mä söin sienikeittoa ja join punkkua. :)

Ravintolasta ilta jatkui vielä halvempaan paikkaan, eli ikisuosikkikuppila Pirogiin. Siellä meinaski sitten koittaa tukehtumiskuolema, koska ilma oli sakeana tupakansavusta. Kaverit polttivat ketjussa ympärillä. Mä lähdin lopulta puolen yön maissa kotiin, koska en enää kestänyt savua. Tänä aamuna tuntui ihan siltä, kun ois itte vetänyt askillisen röökiä, ja kaiken lisäksi vaatteet haisee pahalta. Vaikka turha kai savustuksesta on valittaa, koska se ei siitä muuksi muutu ainakaan ihan pian.

Ihanainen venäläistyttö Helga ja birthday girl.

Helga antoi Aliidelle kauniin ruusukimpun.

Tänään olikin sitten jo paluu arkeen, ja kävin luennoilla. Oon vihdoin löytänyt kevään maisterikursseista suosikkini - The Social History of Russian Literature. Kurssilla käydään ilmeisesti läpi tuhannen vuoden verran läpi venäläisen kirjallisuuden historiaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Kurssin proffa on kiehtovalla tavalla tylsä. Se ei käytä tietokonetta tai powerpointteja vaan kirjoittaa kaiken taululle. Tempo on hidas, eikä  proffa kauheasti ota kontaktia opiskelijoihin. Proffan innostus aiheeseen kuitenkin välittyy, ja satunnaisesti se heittää jonkun sympaattisen vitsin. Tylsyyskin voi olla voimavara. :)

Parin ekan luennon aiheena ovat olleet venäläiset kansantarut ja kansanperinne. Tänään opin esimerkiksi saunahengestä nimeltään Bannik. Proffan mukaan saunanhenki on vaarallinen ja voi jopa tappaa, jos joku erehtyy menemään yöllä saunaan. Proffa kehotti nuoria miehiä myös varomaan Rusalka-henkiä. Rusalkat ovat nuoria naisia, taruolentoja, jotka houkuttelevat miehiä mukaansa ja tappavat heidät. Proffa kertoi myös noitavainoista osana venäläisiä kansantaruja. Ihan parasta, että luennoilla oppii kaikenlaisia mystisiä asioita. Oon todellakin kotonani kirjallisuusluennoilla. :)

Moi!