Kurinpalautus

Arkistokuva. Kuvan ruusu ei liity kurinpalautukseen.

Kimppakämpässä eläminen vaatii joustamista. Mä olen sietokyvyltäni melkein kuin kuminauha, eli venyn ja kestän jopa tarpeettoman paljon. Jos joku jättää keittiöön likaiset astiat, mä ennemmin tiskaan ne itse kuin huomautan asiasta. En todellakaan ole mikään siivousintoilija, mutta yhteiset tilat yritän aina pitää siistinä, koska en halua ärsyttää kämppiksiä.

Elo tässä Nevski Prospektin kämpässä oli koko syksyn aika toimivaa, eikä mitään suurempia ärsytyksen aiheita ole ollut. Nyt meidän hiljaiseen vanhapiikakämppään on kuitenkin muuttanut hollantilainen bilettäjäpoika, jonka käsitys kimppa-asumista eroaa hieman ukrainalaisen kämppiksen  käsityksestä.

Ukrainalainen pianistikämppis haluaa asua hiljaisessa asunnossa, jossa ei ravaa liikaa vieraita. Se ei istu iltaa kämppisten kanssa, vaan on enimmäkseen huoneessaan. Se tekee töitä, töitä, töitä, nukkuu ja syö. Mitä sitten seuraa siitä, kun uusi kämppis keksii pitää urheiluspektaakkeli-etkot ja kutsuu kymmenkunta tyyppiä kylään? Siitä seuraa kurinpalautus.

Bilettäjäjäbä kysyi multa sunnuntaina, onko ne etkot ok. Suhtauduin ajatukseen varauksella, mutta mä en ole asunnon pomo. Se sanoi, että ne lähtee pois puolen yön maissa. Sanoin siis, että no kutsu, mutta älä ärsytä pianistikämppistä. Olin kuitenkin painottanut pojalle jo aiemmin, että täällä asunnossa eletään tosi rauhallisesti. Ajattelin, että se tajuaa sanan rauhallinen merkityksen.

Erään amerikkalaisen urheilutapahtuman yönä, eli sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, palasin vaalivalvojaisista kotiin kello 2.30. Meinas pieni shokki iskeä, kun kävi ilmi, että pojan vieraat olivat vielä paikalla. Kaiken lisäksi en saanut ulko-ovea auki, koska lukko oli jätetty väärään asentoon. (Venäläiset lukot, tiedätte varmaan!) No, pianistikämppis tuli avaamaan mulle oven ja näin sen naamasta heti ketutuksen määrän. Yö oli pitänyt sisällään kovaäänistä yhteislaulua, humaltumista ja tupakointia rappukäytävässä. Kaiken lisäksi kämppä tyhjeni vasta kello kolmelta aamulla.

Seuraavana päivänä, eli eilen, pianisti tuli koputtamaan huoneen ovelle ja sanoi, että meidän pitää keskustella kolmestaan. Se oli tosi vakava, ja tiesin kyllä heti, mistä se haluaa puhua. Ittekin muutaman kerran syksyllä tunsin ärsyttäneeni pianistikämppistä, kun kävi kavereita kylässä. Silloin sain osakseni sellaisia semimurhaavia katseita. Urheiluetkoihin verrattuna mun aiheuttama meluhaitta oli varsin pientä.

Tänään sitten vihdoin käytiin The keskustelu. Istuttiin teemukien kanssa keittiönpöydän ääreen. Pianisti puhui, me pojan kanssa kuunneltiin ja mä tulkkasin tarpeen vaatiessa. Poikaparka, se taisi olla vähän häpeissäänkin kuunnellessaan sitä ripitystä. Pähkinänkuoressa pianisti ei halua kämppään bileitä eikä tuntemattomia ihmisiä. Ei isoja ihmismääriä, ei ryyppäystä, melua tai rellestystä. Oon kyllä samaa mieltä siitä, että kotona pitää saada olla rauhassa. Itse keskustelu sujui ihan ystävällisissä merkeissä. Pianisti selitti, että jos täällä haluaa asua, niin ei saa järjestää bileitä eikä juopotella. Poika nyökytteli ja sanoi ymmärtävänsä.

Sitten pianisti vielä varoitteli siitä, etteivät kaikki ihmiset ole hyviä, eikä tuntemattomiin saa luottaa sokeasti. Tuntemattomia tyyppejä ei saa tuoda baarista kotiin. Lisäksi hän varoitti, että on vaarallista kulkea yöllä yksin kaduilla. Eikä saa avata ovisummerilla ulko-ovea tuntemattomille, koska alkoholistit voivat tulla rappuun lämmittelemään.

The keskustelu oli opettavainen kokemus. Sanoin pianistille jo eilen, että mä oon tosi huono huomauttamaan mistään jutuista, jotka häiritsee mua. Se lupasikin hoitaa puhumisen, ja mulle jäi vaan tulkkaus. Pianistikämppis on valaiseva esimerkki siitä, miten itseään vaivaavista asioita voi ja pitää sanoa ääneen. :)

Varmastikaan poika ei enää pidä bileitä (tahdon ainakin uskoa niin). Eri asia sitten on, viihtyykö sosiaalinen bilehile asunnossa, jossa suunnilleen hiiviskellään ja ollaan hiljaa.

Viimeinen neuvo, jonka pianisti antoi pojalle, oli seuraava:
- Tässä asunnossa pitää elää niin kuin äidin kanssa.

Näihin tunnelmiin. :)