Vaalihullun kohtaus

Aurinko pilkotti pilvien takaa, kun kävelin yliopistolle klo 11 aikaan.
Kotimatkalla tuuli pöllytti ilmassa lumihilettä,
joka kimalsi auringossa timantteina. 

Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain jonkinlaisen kunnollisuuskohtauksen, ja kirjoitin puolessa tunnissa tutkimussuunnitelman gradua varten. Se suunnitelma oli jo valmiina mun päässä, eli piti vain naputella se koneelle. Miksi ihmeessä sitä lykkää asioita, jotka voisi vain tehdä alta pois. Onneksi iski kohtaus ja pian oli jo valmista! Lähetin suunnitelman sitten yhdelle proffalle ja kysyin, voisko se olla mun graduohjaaja. Meitä ei ole juurikaan infottu, miten graduprosessin pitäisi täällä Pietarissa edetä, mutta ilmeisesti opiskelijoiden pitää itse löytää sopiva tyyppi ja kysyä ohjaajaksi. No niin mä ainakin tein.

Ja nyt mulla on graduohjaaja! Jee! Sain myös myönteistä palautetta mun aiheesta ja gradun rakenteesta, jonka esittelin suunnitelmassa. Tarkoitukseni on tutkia, miten venäläiset sanomalehdet kirjoittivat duumanvaalien tuloksesta ja sitä seuranneista mielenosoituksista, reaktioista vaaleihin ja tulokseen. (On mulla siihen jotain tieteellisiä teorioita, mutta tämä blogi on tieteellisyysvapaata aluetta, eli ei niistä sen enempää.)

Oon itse innostunut mun aiheesta, ja siksi on helpotus, että proffakaan ei  tyrmännyt mun ideaa. Suomessa kaikki on mennyt gradun kanssa niin pieleen kuin voi mennä, joten nyt aion vain tehdä mitä teen, enkä mieti liikoja. Suomen gradu tuskin koskaan valmistuu, mutta jos nyt saisi edes tämän venäläisen tehtyä.

Vaalihullu kuvaa myös vaalimainoksia.
Tässä Putinin pressamainos:
Yhdessä kohti suurta Venäjää.

Kunnollisuuskohtauksen jälkeen olikin aika palkita itsensä hyvällä ruoalla. Mentiin kämppiksen kanssa sushille Evrasia-ketjun paikkaan. Ei valittu lähintä Evrasiaa, jonne olis noin 50 metrin matka, vaan mentiin vähän pidemmälle eli ylitettiin Nevski ja kävelymatkaa tuli ehkä 200 metriä. Minkäs sille voi, että asutaan näin keskustassa. :)

Ravintolassa tuli taas perus-Venäjä-kokemus, kun ravintolasta meni sähköt. Niitä ei saatu heti kunnolla takaisin, vaan valot räpsyivät päälle ja pois muutaman minuutin ajan. Melkein kuin ois diskossa ollut. Tämä oli muuten viikon sisään jo toinen kerta, kun ravintolasta lähtee sähköt. Ruoka oli hyvää ja edullista.

Kämppiskin ruokakuvaa.

Kobe Maki eli rullassa kurkkua, paprikaa ja lehtisalaattia.

Avokadomaki, eli kurkkua, avokadoa ja seesaminsiemeniä.

Sosiaalisessa kämppiksessä on monia hyviä puolia, esimerkiksi se, että on joku, jonka kanssa lähteä syömään ja joku, jonka kanssa juoda teetä keittiössä. Nyt täällä asunnossa on elämän tuntua. Mutta totta kai noudatetaan sääntöjä ja yritetään elää aiheuttamatta liikaa melua. :)

Ja kyllä toi pianistikämppiskin välillä aiheuttaa ääntä, kun se harjoittelee pianonsoittoa tossa seinän takana. Se kertoi, että sen pitäisi soittaa noin 8 tuntia päivässä. Yleensä se yrittää soittaa, kun me ollaan yliopistolla tai sitten se soittaa työpaikallaan konservatoriossa. Toisinaan saadaan kuitenkin nauttia sen harjoituksista ja kyllähän se on kaunista kuunneltavaa. Alan tosin jo oppia laulut ulkoa. Mun mittausten perusteella yksi harjoituskerta kestää 1 tunti 15 minuuttia. Joinakin päivinä se voi tuntua ikuisuudelta.

Palataan!